25.7.2012 Helsingin uimarannat 1/3 - Itä

Helsingissä on 28 yleistä uimarantaa. Eräänä kesäloman päivänä päätin lähteä kiertämään niitä. Ei ollut varsinainen biitsikeli, mutta niitä eipä vuoden 2012 "kesällä" muutenkaan ollut.

1) Aurinkolahden uimaranta, Vuosaari

 
Aloitin kierroksen Helsingin itäisimmästä uimarannasta, Vuosaaren Aurinkolahdesta. Se on hieno paikka. Kuin pieni pala Espanjan aurinkorannikkoa Helsingissä. Ranta on 500 metrin pituinen ja kummassakin päässä on ravintolat. Suositeltava.





2) Kallahden kainalo, Vuosaari

Pieni uimaranta Kallahdenharjun länsipuolella.












3) Kallahdenniemen uimaranta, Vuosaari

Kallahden niemen päässä. Erikoisuutena hyvin hitaasti syvenevä ranta, joka houkuttelee kahlaamaan läheiselle pikku saarelle. Hyvä grillikatos omien ruokien laittoa varten. Rannalla on myös kahvila. Suositeltava.

4) Rastilan uimaranta, Vuosaari
Vuosaaren neljäs uimaranta on Rastilassa, Vartiokylänlahden rannassa. Arvatenkin uimarannan kansoittavat hyvällä kelillä viereisen, Helsingin ainoan leirintäalueen, asiakkaat. Ei palveluita, paitsi uimavalvoja.





5) Puotilan uimaranta, Vartiokylä
Puotilan uimaranta onkin ovelasti Rastilan uimarantaa vastapäätä. Täällä käydessä tullee mielihalu uida vastarannalle. Touhu voi olla vaarallista, sillä salmessa on vilkas pienveneliikenne.





6) Marjaniemi, Vartiokylä
Marjaniemi lienee Helsingin toiseksi tunnetuin uimaranta, johtuen J. Karjalaisen laulusta, jossa muisteltiin sitä veristä miestä. Paikassa oli jotain eurooppalaista kylpylätunnelmaa, johtuneeko sitten paikallisista paahtuneista valkotukkaisista herrasmiehistä.





7) Tammisalon uimaranta, Tammisalo
Tammisalon pienvenesataman vieressä olevaan uimarantaan ei kauempaa ole syytä lähteä.










8) Laajasalon uimaranta, Laajasalo
 Mukavan oloinen 250 m pitkä ranta. Rantaa reunustavat vanhat männyt. Suositeltava.












9) Jollaksen uimaranta, Jollas
Hyvin pieni uimapaikka korkean kallion alapuolella.Minä nautin kalliolla viereisestä marketista ostamani eväät.











10) Porvariskuninkaanpuiston uimaranta, Jollas
Tällä uimarannalla on aika suureellinen nimi siihen nähden, että sitä ei ole olemassakaan. Vietin hyvän tovin etsimässä paikkaa ja tulin siihen tulokseen, että sitä ei ole vielä rakennettu, vaikka kaupungin sivuilla uimaranta kummitteleekin. Pitänee lähteä ensi kesänä taas etsimään.


11) Furuvikin uimaranta, Laajasalo
Villa Furuvikin  vieressä sijaitseva pieni uimaranta.













12) Hevossalmen uimaranta, Laajasalo
Hevossalmen uimaranta on pieni suojaisa poukama, johon aurinko paistaa pitkään.












13) Tuorinniemen uimaranta, Herttoniemi
Laajasalon sillan vieressä olevalla Tuorinniemen uudella uimarannalla on jäätelökioski ja pukukopit. Talvella myös avantouintimahdollisuus.









14) Kivinokan uimaranta, Kulosaari

Kivinokka kuuluu virallisessa kaupunginosajaottelussa Kulosaareen, vaikka kartasta luulisi sen olevan Herttoniemeä. Kulosaaressa itsessään ei ole yhtään virallista uimarantaa, koska rantaviivaa ei juuri yhteisessä omistuksessa ole. Kivinokan uimarannan viereisestä kioskista saa monen mielestä kaupungin parhaat munkit. Näkymät rannalta eivät ole mitenkään elähdyttävät: Sörnäisten teollisuusmaisemaa ja rakentuvaa Kalasatamaa.

15) Mustikkamaan uimaranta, Mustikkamaa-Korkeasaari

Mustikkamaan uimarannan vastapäätä on Korkeasaaren eläintarha. Zoohon suuntaavat turistimassat eivät juuri tunnu löytävän uimarannalle, joka onkin hyvin piilotettu. Rannalla on hyvät pukukopit ja wc:t, valvonta ja (kylmä) suihku.

Jouduin päättämään kierrokseni tähän, koska illalla oli vielä keskustassa muutakin kivaa tekemistä tiedossa. Yömyöhällä sieltä palatessa kävi vielä niin, että kanttasin Kampissa märillä raitiovaunukiskoilla liian rohkeasti ja kaaduin. Tuli sen verran täräystä kankkuun, että kotimatka meni junailuksi. Kilometrejä päivään tuli tälläkin ratkaisulla 66,7.

Tästä minisarjasta ilmestyy vielä 2012 puolella toinen osa, jossa on Vantaanjoen uimarannat. Viimeistä osaa joudumme odottelemaan ensi kesään, joka nyt tätä kirjoittaessa tuntuu olevan lohduttoman kaukana. Mutta aina se kesä on sieltä tullut (ja mennyt).

Linkit:
Kaupungin luettelo uimarannoista. Tästä selviää myös kunkin rannan palvelut ja osoitteet.
Tästä saa yleiskäsityksen rantojen sijainnista. Ja jos olet koira, voit myös katsoa, missä saat uida.

Melontaa: 22.7.2012 Kaunissaari (Sipoo)

Kaunissaari on Helsingin kaupungin omistuksessa oleva saari Sipoon saaristossa. Tämä mainio retkeilykohde on veneettömienkin saavutettavissa Vuosaaresta lähtevällä reittiveneellä. Tästäkin kohteesta on hyvä kuvaus kaupungin mainiossa saaristo-oppaassa, josta kerroin tarkemmin Elisaaren retkeä käsitelleessä jutussa.
Minä lähdin matkaan kajakilla Vuosaaren pienvenesatamasta, josta on noin 10 km melontamatka. Säätiedotus lupaili optimaalista keliä, mennessä pieni maatuuli ja tullessa pieni merituuli.
Retkipäivänä oli poikkeuksellisen hienot, horisonttiin jatkuvat pilvimuodostelmat.
Kaunissaaressa on tarjolla nimensä mukaisesti kaunista saaristoluontoa, vierasvenesatama, uimaranta, varaussaunat ja ravintola. Saaressa voi myös telttailla. Telttailu näkyi olevan luonteeltaan pysyvää kesäasutusta, suurissa teltoissa oli pihakalusteet ja puutarhat. Retkeilytelttoja en nähnyt lainkaan.
Saaressa on 2 kilometrin luontopolku, joka kannattaa ehdottomasti kiertää opaskirjan kanssa. Opaskirjan saa reittivenelaiturin viereisestä infopisteestä. Polun rastit eivät ole niinkään luontokohteita vaan kertovat kiehtovia tarinoita saaren ja saariston historiasta ja elinkeinoista.
Ulkomeren näkymiä. Horisontissa vasemmalla Söderskärin majakka.
Aion ehdottomasti mennä tulevina kesinä uudestaan! Kaunissaari on suositeltava kohde kaikille helsinkiläisille. Se on myös hyvä vinkki ulkomaalaiselle vieraalle, tällaista ei monessa paikassa maailmassa ole, saaristoluonnossa, ulkomeren äärellä rauhassa. Omalla karulla tavallaan hienompi kohde kuin vaikkapa Suomenlinna.
Kotimatka ei sitten sujunutkaan rauhassa sillä tuuli ei ennustusten mukaan kääntynyt vaan vastatuuli vain voimistui. Rantaan joutui melomaan ihan tosissaan. Merellä on aina syytä muistaa, että olosuhteet voivat muuttua nopeastikin.
Linkit:
Luontopolun esite

21.7.2012 Rantaraitti (Espoo)

Rantaraitti on pääasiassa meren rantoja kulkeva pyöräilyreitti Espoossa. Reitin pituus on 37 km ja se on pakollinen kaikille helsinkiläisille pyöräilyn harrastajille. On hiukan yllättävää, että nimenomaan Espoossa on saatu säilytettyä noin paljon meren rantaa kaikelle kansalle. Helsingissä ranta on pääosin muutamien harvojen hyvätuloisten pihamaana tai yrityskäytössä satamana.

Reitti alkaa Akseli Gallen-Kallelan museolta Tarvaspäästä. Me jätimme Laajalahden kiertämättä ja aloitimme Keilaniemestä. Alue on metron rakentamisen vuoksi organisoidussa kaaoksessa ja reitin löytäminen Karhusaareen kesti aikansa.

En löytänyt reitistä hyvää tulostettavaa karttaa ja esittelyä. Sen sijaan tarjolla on älypuhelimiin oleva sovellus, joka näyttää sijainnin kartalla ja lähellä olevat kohteet sekä lisätietoa niistä. Kohteita on 87 kappaletta, mutta osa niistä on tyyppiä ‘kivi’ tai ‘iso mänty’. Reitti on paremmin opastettu kuin Helsingin kevyen liikenteen väylät, jossa on säästetty laittamalla opaste vain joka kolmanteen risteykseen. Kartta pitää silti olla mukana, sillä muutamissa reittiä ei ilman löydä Mutta tänä vuonnahan on ilmestynyt taas uusi Pyöräilykartta.

Mitään erikoisen hienoja luontokohteita ei tällä reitillä ole, jollei merta itsessään oteta lukuun, mutta komeita vanhoja villoja (kuvassa Lars Sonckin piirtämä Villa Carlstedt) sekä uusia ökytaloja riittää.

Reitti päättyy Bastvikin kartanolle ja sinne meidänkin oli tarkoitus päätyä, mutta epäonneksemme pidimme tauon Kivenlahden uimarannan baarissa. Kuvassa Kivenlahden maamerkki, Meritorni, joka 70-metrin korkuisena piti Suomen korkeimman asuinrakennuksen titteliä seitsemän vuoden ajan, ennen Vuosaaren Cirruksen valmistumista.

Tauolla kävi nimittäin niin, että vaimokulta lukitsi pyöränsä ja avain kotona! Uskollisimmat blogin lukijat ehkä muistavat, että tämä ei ollut ensimmäinen kerta. Siitäpä sitten bussipysäkkiä etsimään, keskustasta junalla Pukinmäkeen ja bussilla kotiin. Jo 1 h 20 min päästä olimmekin kotona ja autolla hakemaan pyörät.

Kun reissu jäi puolikkaaksi, polkemista tuli vain 45,7 km.

Linkit

Espoon kaupungin sivu, jolla linkki kännykkäoppaaseen.

Pidempi selostus espoolaiset.fi –sivulta

Melontaa: Elisaari (Inkoo/Helsinki)

Inkoossa sijaitseva Elisaari menee ehkä hiukan etäälle tästä kaupunginosablogista, mutta koska saari on Helsingin kaupungin omistuksessa sekä kaupungin yleinen virkistysalue, hyväksyttäköön mukaan.
Yhdistimme retkeen käynnin Lohjan Tytyrin kaivosmuseossa. Suositeltava kohde sekin, jos kaivostoiminta tai erikoiset kohteet kiinnostavat.
Elisaari on maanteitse 75 km päässä Helsingistä. Saari on tavoitettavissa helpommin veneellä, mutta ilmankin pääsee, pitää vaan ajaa Bärölandetin lossin kautta sekä sopia lyhyt kuljetusmatka vuoroveneellä. Meillä oli matkassamme kajakkikaksikko, joten olimme omavaraisia saareen pääsemisessä.
Retki aloitettiin saaren kiertämisellä. Luulisi, että eksymisvaara on pieni saarta kiertäessä, mutta kun saaressa on pari syvempää lahtea, joita ei haluttu koluta, jouduttiin sen verran ilman merikorttia arpomaan, että parin kilometrin pummihan siinä tuli.

Lounastauko pidettiin hienolla silokalliolla.
Saaren erottaa Barölandetin saaresta usean kilometrin pituinen luonnonkanava, jossa melominen oli kuin jokimelontaa. Kanavan aloituskohta oli ruovikon keskeltä vaikea havaita. Usein muuten puhutaan kaislikosta, vaikka kyseessä on melkein aina järviruoko eli ryti.

Elisaaren vierasvenesatama taustalla Barölandet.

Saaren erikoisuus on tammilehto, joka kuuluu olevan Suomen hienoimpia ja lajissaan kolmanneksi suurin.

Saaressa on myös reilu parin kilometrin luontopolku, joka kierrettiin. Kuvassa vehkoja mäntymetsässä. Luontopolulla keskusteltiin mm. siitä mitä sana ‘salo’ tarkoittaa. Minulle se tarkoitti isoa saarta (vrt. Ruissalo, Laajasalo, Tammisalo) ja Mariannelle isoa metsä-aluetta. Nykysuomen sanakirja vahvistaa molemmat käsitykset. Ilmeisesti kyse on taas itä-länsi-erosta.
Mainostan tässä samaan hintaan myös Helsingin kaupungin hienoa, 84-sivuista saaristo-opasta, josta tämäkin kohde on löydetty. Se on paperiversiona saatavissa ilmaiseksi ainakin Kaupungintalon infopisteestä. Opasta pitää pyytää palvelupisteestä tiskin alta koodisanalla saaristo-opas-nudge-nudge-wink-wink-know-what-i-mean. On ymmärrettävää, että kallista painoteos on jaossa vain niille, jotka sitä tosiaan haluavat. Kaupungintalo on muutenkin suositeltava käyntikohde, siellä on aina jokin taidenäyttely sekä ydinkeskustan siistein ilmainen vessa. (Tuo koodisana oli huumoria, muuten juttu on tosi.)
Melomista päivässä oli noin 20 km ja kävelyä 3,7 km. Kymmeneltä lähdettiin matkaan ja 23 oltiin kotona.

Vetokannas (Vantaa)

Maanantai 16.7.2012

Vetokannas Vantaan Kaivokselassa on pääkaupunkiseudun uusin uimapaikka. Lomamaanantain kohteeksi valikoitui se. Uimapaikka on Vantaanlaaksontien  Yksi uimari paikalla oli viileällä kelillä. Paikan vesi on pohjavettä, ei siis johdettu vieressä soljuvasta Vantaanjoesta.

Paluumatkan tein Silvolan tekojärven kautta, sen näkee vain lentokoneesta aitojen ja penkereiden vuoksi sekä katsastamassa taas Kuninkaantammen. Matkaa tuli 25 km.

Lisälukemista.

http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/vetokannas_avataan_kesakuun_alussa/http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/98338-vetokannakselle-paasee-vihdoin-uimaan-kesalla

Kotoisimmat lähiöbaarit

Helsingin Sanomissa oli keväällä pieni juttu aiheesta Kotoisimmat lähiöbaarit. Otin jutun talteen, koska käyn mieluummin retkillä, joilla on joku kohde ja tässä niitä oli viisi. Ilma näytti hiukan epävakaiselta, mutta ei se tunnu tänä kesänä muuksi muuttuvan, joten lomaperjantaina matkaan klo 12:30.

Ensimmäinen kohde, vuonna 1973 avattu Britannia, väittää olevansa Suomen vanhin englantilainen ravintola. Paikka sijaitsee Kannelmäen ostoskeskuksessa, Kaarelan kaupunginosassa. Baari oli viihtyisän tuntuinen ja lounasaikaan siellä oli vajaa parikymmentä ruokailijaa. Koska matkaa kotoa oli tullut vain 8,5 km ja tiskilläkin oli jonoa, päätin jatkaa vesihörpyn voimalla kohti Espoota.

Matkalla lauleskelin näin:
Kannelmäen ostarilla,
kävin minä ostoksilla.
Ei tuoksu siellä niittyvilla:
oli spurgut hippasilla.

Vallikallion kevyen liikenteen järjestelyt olivat näköjään muuttuneet siitä, kun 10 vuotta sitten tein työmatkoja Otaniemeen ja muutaman pummin ja kiroilun jälkeen löysin tien Leppävaaraan. Olin jostain syystä saanut päähäni, että seuraava kohde on Tapiolassa ja pyörin koko ostarin ympäri. Pysäytin sitten alkuasukkaan, joka näytti siltä, että tuntee paikalliset baarit. Hän soitti veljelleen, jonka avustuksella selvisi, että kohde on Niittykummussa kaks-kolme-neljä kilsaa tuohon suuntaan.

Gallows bird löytyikin tämän jälkeen helposti Merituulentien varrelta. Paikka näytti autiolta ja syy selvisi: aukeaa vasta kello 15. Kylläpä suu vettyi kun katsoi ikkunassa olevia real ale-mainoksia. Vaan eipä sitten muuta kuin vesihörppy ja takaisin kohti Helsinkiä. Vähänpä tiesin silloin, että tämä olisi koettelemuksilleni vasta alkua! Kilometrejä oli tässä vaiheessa 24,3.

Lauttasaaresta löytyi tuttu pubi, Kaunis kampela, jossa olin monta kertaa pitänyt taukoa Helsinki City Maratonin aikana. Vaimon juostessa siis. Mutta, mutta. Kiinni oli tämäkin. Onneksi seuraava kohde on jo Mechelininkadulle, joten sinne.

Lauttasaaresta polkiessa jollottelin sanoitusta (tässä on reggaepoljento):
Mummo puistossa petankkia heittää,
ihan kohta mulla alkaapi keittää.
Jos en pian saa sitä kaljanpaskoo,
tämä reissu menee aivan haaskoo. 

Pieni kurvaus Kampin kautta tulikin vahingossa heitettyä ja näin useita avoinna olevia juottoloita, mutta ohjelman mukaan mennään. Tätä on sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin!

Mechelilinkatu 25:ssä oleva Laiska karhu oli minulle uusi tuttavuus. Tai olisi ollut, jos se olisi ollut auki! Eipä mitään, ei olisi kylmä Budvar maistunutkaan.

Vallillaa kohti polkiessa ei enää laulattanut. Semminkin kun työpaikkakin näkyi matkalla. Ravintola Pikku-Vallila oli hyvinkin tuttu ulkoa. Eipä sekään auki ollut, mutta kun odotettavaa oli enää 10 minuuttia, päätin jäädä auringon paisteeseen keräämään lisää janoa. Kylmä Sandels maistui melkoisen hyvältä! Sen kanssa nautin toastin, joka oli melko pieni, mutta sisälsi silti runsaasti valkosipulia, mistä vaimo kiitteli kaksi päivää jälkeen päinkin.

Alun perin piti kirjoittaa täydelliset analyysit jokaisesta paikasta, mutta kokemattomuuteni näissä baariasioissa aiheutti sen, että ihailin paikkoja enimmäkseen ulkoa.

Matkaa tuli 52,5 km ja tehokasta polkuaikaa 2 h 40 min.

Helsingin korkeimmat

Kesäisen pyöräretken voi tehdä vaikkapa teemalla Helsingin korkeimmat. Kohteet ovat sen verran hajallaan ympäri kaupunkia, että aloittaa voi mistä vaan. Ao. numeroinnissa on edetty lännestä itään ja sieltä keskustaan (Helsingin keskusta on sen reunalla, ulkopaikkakuntalaisille tiedoksi).

1. Helsingin korkein maastonkohta on Malminkartanonhuippu eli Malminkartanon täyttömäki Kaarelan kaupunginosassa. Merenpinnasta korkeus on 90 metriä. Kiipeäminen kannattaa näköalojen ja huipulla olevan ympäristötaideteoksen vuoksi.

2. Joku vanha starbu saattaa väittää, että Taivaskallio Käpylässä olisi Helsingin korkein kohta. Se onkin Helsingin korkein kohta ennen sotia. Mutta vuoden 1946 alueliitosten jälkeen tilanne on ollut toinen. Tämä 57,2 m merenpinnasta nouseva kukkula on kuitenkin vierailun arvoinen kohde museoituine ilmatorjuntatykkeineen.

3. Helsingin korkein asuttu paikka merenpinnasta mitattuna on Jakomäenkallio. Siellä on kerrostaloja. Rakennuspaikan korkeus on 59,5 m. Jakomäen osa-alue on Suurmetsän kaupunginosassa.

4. Helsingin korkein luonnollinen kohta on Kivikon urheilupuistossa, Mellunkylän kaupunginosassa. Korkeus merenpinnasta 62 m.

5. Helsingin korkein asuinrakennus on Vuosaaren Aurinkolahden osa-alueella stondaava Cirrus. Talossa on 28 kerrosta ja se on 87,5 metrin korkuinen. Korkeimman asuinrakennuksen titteli tosin siirtyy lähivuosina, kun pilvenpiirtäjiä suunnitellaan Kalasatamaan, Jätkäsaareen ja Pasilaan.

6. Helsingin korkein rakennelma on voimalaitoksen piippu. En vain tiedä kumpi. Ainoan löytämäni lähteen mukaan sekä Salmisaaren että Hanasaaren B-voimala Sörnäisissä ovat kumpikin 150 metrisiä. Pasilan TV-torni on 146 metrinen.

7. Helsingin ja samalla koko Suomen korkein rakennus on Mikael Agricolan kirkko Punavuoren kaupunginosassa. Kirkon torni kohoaa 97 metrin korkeuteen (103 metriä merenpinnasta).

8. Korkein oikeus puolestaan kokoontuu Kaartinkaupungissa osoitteessa Pohjoisesplanadi 3.

Jos joku innostuu yllä kuvatun retken tekemään, pyydän postia tai kommentteja kilometrimäärästä.

Väärin tiedetyt

Blogilla käy edelleen sata ihmistä viikossa. Kummallista.

Lupaamieni bonuspostausten sarja alkaa tästä: Asioita, joita kaupunginosista tiedetään. Mutta väärin.
Listalla ei blogin uskollisille lukijoille ole juurikaan uutta tietoa. Linkit vievät kyseiseen kaupunginosaan tehdyn retken kuvaukseen.

10. Harju
Harjun nuorisotalo (Harjun ruumishuone) ei sijaitse Harjussa vaan Vallilassa.

9. Kalasatama
Kalasatamalla ei ainakaan vielä ole osa-alueen tai kaupunginosan statusta. Tämä Suomen suurin rakennustyömaa sijaitsee Sörnäisissä.

8. Paloheinä
Paloheinän ulkoilumaja, Paloheinän golfkenttä ja Paloheinän huippu eivät sijaitse Paloheinässä, vaan Haltialan osa-alueella. Kaupunginosa on sama, nimittäin Tuomarinkylä.

7. Jakomäki
Jakomäki ei ole kaupunginosa, vaan osa-alue Suurmetsän kaupunginosassa, johon kuuluvat myös Puistola, Heikinlaakso ja Tattarisuo.

6. Itäkeskus
Itäkeskus ei ole kaupunginosa, vaan osa-alue Vartiokylän kaupunginosassa, jossa on seitsemän osa-aluetta.

5. Eira
Eiran sairaala ei ole Eirassa, vaan Ullanlinnassa. Sairaalan nimellä ja kaupunginosalla on kuitenkin yhteys.

4. Kaisaniemi
Kaisaniemi-nimistä kaupunginosaa tai osa-aluetta ei ole olemassa. Kaisaniemen puisto ja metroasema ovat Kluuvin kaupunginosassa. Kaupunginosan nimeä käytetään harvoin, en ole kuullut kenenkään menevän Kluuviin, hän menee steissille, stokkalle tai jopa Kansallisteatteriin.

3. Pikku-Huopalahti
Pikku-Huopalahti-nimistä kaupunginosaa tai osa-aluetta ei ole olemassa. Alue sijaitsee kolmen kaupunginosan alueella (Meilahden, Ruskeasuon ja Haagan).

2. Hakaniemi
Hakaniemi-nimistä kaupunginosaa tai osa-aluetta ei ole olemassa. Hakaniemen tori, metroasema ja kauppahalli ovat Siltasaaren osa-alueella Kallion kaupunginosassa.

1. Kallio
Ylivoimaisesti eniten harhaluuloja esiintyy Kallion pohjoisrajan suhteen. Väärää tietoa levitetään Helsingin sanomainkin toimesta viikottain. Kallion kaupunginosan pohjoisraja on Helsinginkatu. Vaasankatu (Puukkobulevardi), Piritori, Kallion kenttä (Brahen kenttä) sekä Urheilutalo ovat Alppiharjun kaupunginosassa, Harjun osa-alueella.

Jokuhan voi pitää yo. lähestymistä nillityksenä, mutta se johtunee siitä, että hän on henkilö, jonka on vaikea myöntää olleensa väärässä.

Otan mielelläni vastaan kommentteja, jos listalta jäi joku maukas väärintietäminen pois.
Kaupunginosien ja osa-alueiden rajat voi tarkistaa kaupungin erinomaisesta karttapalvelusta.