Tuomarinkartanon kohteeksi valikoitui luonnollisesti itse kartano. Kartanon museo on nykyään ilmainen ja hintansa väärti. Kartanon pihapiirissä on ravintola ja oli myös lasten museo, joka on nyttemmin lopetettu. Kartanon puistossa on hienot puitteet kesäiselle piknikille ja helteen yllättäessä voi koivukujaa kävellä jokeen uimaan. Kannattaa tulla kauempaakin!
Monihan luulee, että Paloheinän hiihtomaja on Paloheinässä. Ei ole. Se on Haltialan alueella. Samoin Paloheinän täyttömäki. Paloheinään jäi kuitenkin ulkoilukarttaan merkitty nähtävyys, josta en tosin tiennyt mikä se oli. Taivalsimme sinne ja se osoittautui ensimmäisen maailmansodan aikaiseksi linnoitteeksi. Näitä kaivantoja on myös kotimme vieressä, mutta Paloheinässä ne olivat paremmassa kunnossa, tosin nyt lumen puoliksi täyttämiä.
Torpparinmäessä ei ole yhtään mitään. Kohteeksi valikoitui mäki, josta osa-alue on saanut nimensä. Ulkoilukartan mukaan sieltä avautui näköala, joka todellisuudessa oli korkeiden puiden peittämä.
Haltialassa sen sijaan valittavaa riittää. Koko osa-alueella asuu vain parikymmentä ihmistä, mutta luonto- ja kulttuurikohteita riittää. Tarkoitus oli mennä Ruutinkoskelle, mutta matka alkoi jo tuntua pitkältä, varsinkin kun peltojen halki menevät kävelytiet oli valjastettu hiihtäjille ja jouduimme kiertoreitille.
Päädyimme siis Haltialan tilalle, joka sekään ei ole huono valinta. Kahvilassa nautimme kaakaot ja munkit ja kävimme katsomassa eläimiä. Nähtävänä oli karvaisia sonneja, kanoja ja kalkkunoita sekä rapsuteltavia lampaita. Sikoja emme nähneet, eivätkö sitten olleet selvinneet joulusta. Pihalla on myös omatoiminen makkaranpaistomahdollisuus kaupungin maksamilla polttopuilla.
Kävelymatkaa tuli 13,2 km ja aikaa meni kolme tuntia + tauot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti