Melontaa Hollannissa 3/3

Vantaanjoki näkyy sulaneen tänään, joten on hyvä aika muistella vielä viime kauden retkiä ennen uusia seikkailuja.

Ennen Hollannin kolmatta melontapäivää oli pari päivää Amsterdamin ihmettelyä. Tälle retkelle sain mukaan myös naisseuraa ja mikäs sen mukavampaa! Melontaretken kohteena oli Waterlandin alue aivan "Damin" ulkopuolella. Nimi tullee vedestä eikä isästä, sillä alue on vedeltä vallattua, kuten kolmannes maan pinta-alasta.

Vuokrasimme fillarit hotellin naapurista ja poljimme 15 km kohteeseen. Mitään varauksia en tälläkään kertaa tehnyt. Kajakkivuokraamona toimiva bed&breakfast-talossa ei ollut ketään kotona. Soitin talon seinässä olevaan numeroon, jossa naisääni kertoi olevansa kylällä asioilla, että ottakaa sieltä kajakki ja vehkeet ja maksakaa sitten kun tulette takaisin. Näin toimittiin.

Matkaan lähdimme Broek in Waterlandin kylästä. 18 km umpyräreitti meni Monnickedammin ja Zuiderwouden kautta.

Näkymistä voi Hollannin kanavissa nauttia aivan toisella tavalla. Kun Suomessa joen pohjalla meloessa ei monesti näe kuin penkat, Hollannissa tuntuu siltä kuin joki olisi ympäröivän maaston yläpuolella.

Paluumatkan poljimme muutaman kilometrin pidempää reittiä kanavia seuraillen.

Erittäin suositeltava tapa viettää kesäinen päivä Amsterdamissa!

Melontaa Hollannissa 2/3

Toisen melontapäivän kohde oli Weerribben-Wiedenin luonnonpuisto. Alueessa olisi ollut koluttavaa useammaksikin päiväksi, mutta aikataulu painoi päälle. Kalusto löytyi kätevästi Weerribbenin puolen infokeskuksesta eikä taaskaan paljoa maksanut.

Päivän aikana ehti nähdä hyvin monenlaista maastoa, sää oli onneksi vakioidun helteinen. Valmiita reittejä oli paljon ja ne olivat hyvin viitoitettuja. Merkitsemättömiin kanaviin olisi voinut myös lähteä seikkailemaan, mutta siinä on riski, että ne eivät viekään mihinkään, vaan joutuu palaamaan samaa reittiä takaisin.

Suurin osa reiteistä oli järviruokopeltojen ja metsän keskellä, mutta keskellä luonnonpuistoa kulki hieman isompi kanava, joka meni Kalenbergin kylän läpi. Siellä oli jo jonkin verran liikennettäkin, olihan perjantaipäivä.

Reitin varrelle osui myös autio lampi, jolle pääsi itsepalveluperiaatteella toimivan nostosillan alta. Toki kajakilla ei tarvinnut siltaakaan nostaa. Uikkareita ei tällä uintitauolla tarvinnut kastella.

Tuulimyllyt ovat Hollannissa edelleen käytössä. Ei viljan jauhamiseen vaan veden pumppaamiseen meren pinnan tason alapuolella olevilta mailta jokiin. Kuten kuvasta näkyy, rantaan ei ihan missä kohtaan vaan nousta. Merkityillä reiteillä oli parin kilometrin välein valmiita levähdyspaikkoja eväiden nauttimiseen ja taukojen pitämiseen.

Muutamassa kohdassa reitti oli suorastaan viidakkomainen. Kyllä tuolla jossain väylä menee! Reittejä oli sen verran paljon, että muita retkikuntia ei paljoa vastaan tullut. Wiedenin puoleen puistosta en tällä kertaa ehtinyt tutustumaan, mutta kuulemma siellä olikin jotain maanrakennustöitä eikä niin hyvän näköistä.

Illaksi katsoin booking.comista jonkun paikan joka olisi matkalla Amsterdamiin. Sellaiseksi osoittautui Zwartsluis, ihan kiva pikku kaupunki. Hotelli oli hiukan asuntolamainen, mutta ravintolasta ja uima-altaalta oli mukava näköala joelle. Kaupungissa oli jonkun big bandin kenraaliharjoitukset, Bond-sävelmiä siellä soittelivat ja minä tutustuin paikalliseen myrkkyyn nimeltä Schrobbeler, jossa on se hyvä puoli, että kolmannen jälkeen sitä ei enää pysty tarjoilijalle sanomaan.

Melontaa Hollannissa 1/3

Vielä monta pitkää kuukautta melontakauden alkuun! Mutta - kesän retkiä suunnitellessa voi muistella viime kesän retkiä. Melontakesän kohokohta oli muutama heinäkuinen päivä Hollannissa.  Hollanti vaikutti ihanteelliselta melontamaalta - kanavia pitkin pääsee mihin vain, sen enempää ylä- kuin alamäkiäkään ei ole - puhumattakaan kantamista vaatimista voimalaitoksista tai kalapadoista. Julkaisen kesän retken kolme melontapäivää nyt kolmena kirjoituksena.

Olin lukenut netistä reittiselostuksia ja päätynyt valitsemaan kohteikseni Giethoornin kylän, Weerribbenin luonnonpuiston sekä Amsterdamin lähellä olevaan Waterlandin alueen. Mitään varauksia en ollut tehnyt, paitsi autovuokrauksen Amsterdamin kentältä.

Kentältä ajelin Giethoorniin, joka on muutaman tunnin ajomatkan päässä. Perille pääsin iltapäivällä, joten ihan koko päivän melontaa en ehtinyt tekemään. Kajakin sain heti ensimmäisestä listallani olleesta vuokraamosta. Mukaan olin tulostanut reittiopasteita, suunnistus kanavissa oli helppoa jopa minulle. Valmiit reitit oli myös hyvin viitoitettu. Giethoorn on erittäin suositeltava matkakohde hyvänä kesäpäivänä vaikkei melontaa harrastaisikaan!

Giethoornin kylä näyttää elokuvalavasteelta.

 Olkikattoisten talojen puutarhat ovat kuin puutarhanäyttelystä. 

Vihreää menopeliäni näkyy hiukan kuvassa.

 Kanavia pitkin pääsee joka paikkaan. 

Kylän takana oli järvi, johon kanavat yhdistyivät. Järven keskellä oli kaksi saarta, toisessa pidin uimatauon ja palasin kiertelemään kylää kanavia pitkin. Ilma oli puolipilvinen ja helteinen. Palautin kajakin ja kävelin italialaisravintolaan, tilasin terassilla oluen ja alkoi aivan raamatullinen ukkoskuuro rakeineen. Olin katoksen suojassa, mutta vettä roiskui kimmokkeina joka puolelta ja ilma jäähtyi 20 astetta, joten oli pakko siirtyä sisätiloihin. 

Yösijaksi valitsin hotels.comista ihmeen edullisen linnan, jonne ajelin kolme varttia. Se oli keskellä maaseutua, huoneissa ei ollut numeroita vaan ne oli nimetty Hollannin kuninkaallisten mukaan. Sain valtavan kokoisen sviitin, jonka kylpyhuone oli isompi kuin monet hotellihuoneet. Ulkona paloivat jätkänkynttilät ja linnan puistossa oli yksityinen taidenäyttely. Ja tämä hupi kustansi jotain 40 euroa. Täällä olisi ollut kiva tunnelmoida vaimon kanssa. 

Giethoornin reittejä hollantilaiselta melontasivustolta