Päivän aikana ehti nähdä hyvin monenlaista maastoa, sää oli onneksi vakioidun helteinen. Valmiita reittejä oli paljon ja ne olivat hyvin viitoitettuja. Merkitsemättömiin kanaviin olisi voinut myös lähteä seikkailemaan, mutta siinä on riski, että ne eivät viekään mihinkään, vaan joutuu palaamaan samaa reittiä takaisin.
Suurin osa reiteistä oli järviruokopeltojen ja metsän keskellä, mutta keskellä luonnonpuistoa kulki hieman isompi kanava, joka meni Kalenbergin kylän läpi. Siellä oli jo jonkin verran liikennettäkin, olihan perjantaipäivä.
Reitin varrelle osui myös autio lampi, jolle pääsi itsepalveluperiaatteella toimivan nostosillan alta. Toki kajakilla ei tarvinnut siltaakaan nostaa. Uikkareita ei tällä uintitauolla tarvinnut kastella.
Tuulimyllyt ovat Hollannissa edelleen käytössä. Ei viljan jauhamiseen vaan veden pumppaamiseen meren pinnan tason alapuolella olevilta mailta jokiin. Kuten kuvasta näkyy, rantaan ei ihan missä kohtaan vaan nousta. Merkityillä reiteillä oli parin kilometrin välein valmiita levähdyspaikkoja eväiden nauttimiseen ja taukojen pitämiseen.
Muutamassa kohdassa reitti oli suorastaan viidakkomainen. Kyllä tuolla jossain väylä menee! Reittejä oli sen verran paljon, että muita retkikuntia ei paljoa vastaan tullut. Wiedenin puoleen puistosta en tällä kertaa ehtinyt tutustumaan, mutta kuulemma siellä olikin jotain maanrakennustöitä eikä niin hyvän näköistä.
Illaksi katsoin booking.comista jonkun paikan joka olisi matkalla Amsterdamiin. Sellaiseksi osoittautui Zwartsluis, ihan kiva pikku kaupunki. Hotelli oli hiukan asuntolamainen, mutta ravintolasta ja uima-altaalta oli mukava näköala joelle. Kaupungissa oli jonkun big bandin kenraaliharjoitukset, Bond-sävelmiä siellä soittelivat ja minä tutustuin paikalliseen myrkkyyn nimeltä Schrobbeler, jossa on se hyvä puoli, että kolmannen jälkeen sitä ei enää pysty tarjoilijalle sanomaan.
Jatkoreissuille mut voisi saada houkuteltua mukaan :-).
VastaaPoista