Melontaa Võhandu-joella Virossa 10-11.6.2017

Teinipoika suostui lähtemään melontaretkelle ennen siirtymistä Puolustusvoimien palvelukseen. Kohteeksi valikoitui Võhandu-joki Virossa. Meillä oli kaksi viikonloppua, jotka tulivat kyseeseen sillä diilillä, että jos kohdalle sattuu tarpeeksi hyvä keli. Ja heti ensimmäiselle sattuikin kesän 2017 skaalalla todella hyvä, sateeton +20 astetta ennusteessa.

Võhandu on 162 km pitkä joki. Keväisin siellä järjestetään 100 km pituinen Võhandu-maraton-melontakisa. Me lähdimme melomaan vähän pienemmällä kunnianhimolla osuuden Kääpa-Võõpsu, joka vuokraamon mukaan oli 80 km.

Lautalla yli, yöpyminen Tartossa, josta aamulla tunnin ajomatka vuokraamoon Põlvaan ja kuljetus joelle.

Lähtötunnelmissa.

2,5 tunnin melonnan jälkeen vastaan tuli myllypato, ensimmäinen päivän ja reissun kahdesta kantopaikasta.

Myllypato. Pyllymato. Ehhehe.

Matkaa tehtiin taas kaksi tuntia ja tuli toinen kantopaikka, jossa lounas. Maisemat olivat Baltian joilta tuttuja, punaista hiekkakiveä ja luolia.



Päivä päätettiin 7,5 tunnin matkustamisen jälkeen, josta melontaa ehkä 6 h. Matkaa tehtiin 35 km.  Kalusto jätettiin maantiesillan alle ja majoittaja Polvasta kävi hakemassa meidät. Polvassa ruokapaikan löytyminen oli hieman haastavaa, mutta löytyi sentään parakkimainen hotelli ja sieltä auki ollut ravintola. Opimme myös, että Põlvan suuri mies on haitarinsoittaja "lõõtsakuningas" Karl Kikas (1914-1992).

Toisena päivänä matka kulki aika pitkän aikaa ruovikon halki, vasemmalle-oikealle-vasemmalle-oikealle. Matkalle mahtui myös järvimäistä, tyyntä jokea sekä muutama helppo koski tai niva, joiden laskupaikat oli selkeästi merkitty joen yli viritettyjen köysien nuolilla.



Toiseen päivään ei sattunut yhtään kantopaikkaa. Matkaa tehtiin seitsemisen tuntia ja 36 km päästä oltiin Räpinassa. Taivaalle alkoi kertyä tummia pilviä ja tuuli yltyi. Päätettiin, että eiköhän lopeteta retki tähän ennen kuin menee selviytymiseksi ja soitettiin vuokraaja hakemaan Räpinan rannasta.  Matkaa Vööpsuun olisi ollut vielä 9,2 km. Siitä olisi voinut jatkaa vielä matkaa Lämmijärvelle, joka on Viron ja Venäjän rajajärvi.

Retken päätös. - kaluston siivous

Palasimme siis Põlvaan autolle ja aloitimme paluumatkan. Yöpyminen oli Tarton ja Tallinnan puolessavälissä ja se olikin reissun todellinen bonusylläri. Majapaikkamme oli aito virolainen kartano, jossa ei ollut ketään muita yöpyjiä ja emäntäkin lähti pois - koko kartano puistoineen oli käytössämme! Tai itse asiassa tämä oli entisen kartanon sivurakennus, mutta komea kuitenkin.

Eistvere-kartano. Vahva suositus.

Paluu oli iltalaivalla, joten Tallinnassa ehdittiin vielä syödä pihviravintolassa, saada pysäköintisakko ja käydä Merimuseossa.

Viron ensimmäinen sukellusvene - lähtisitkö tällä syvyyksiin?

Rauhallista lipumista Võhandu-joella