Olin lukenut netistä reittiselostuksia ja päätynyt valitsemaan kohteikseni Giethoornin kylän, Weerribbenin luonnonpuiston sekä Amsterdamin lähellä olevaan Waterlandin alueen. Mitään varauksia en ollut tehnyt, paitsi autovuokrauksen Amsterdamin kentältä.
Kentältä ajelin Giethoorniin, joka on muutaman tunnin ajomatkan päässä. Perille pääsin iltapäivällä, joten ihan koko päivän melontaa en ehtinyt tekemään. Kajakin sain heti ensimmäisestä listallani olleesta vuokraamosta. Mukaan olin tulostanut reittiopasteita, suunnistus kanavissa oli helppoa jopa minulle. Valmiit reitit oli myös hyvin viitoitettu. Giethoorn on erittäin suositeltava matkakohde hyvänä kesäpäivänä vaikkei melontaa harrastaisikaan!
Giethoornin kylä näyttää elokuvalavasteelta.
Olkikattoisten talojen puutarhat ovat kuin puutarhanäyttelystä.
Vihreää menopeliäni näkyy hiukan kuvassa.
Kanavia pitkin pääsee joka paikkaan.
Kylän takana oli järvi, johon kanavat yhdistyivät. Järven keskellä oli kaksi saarta, toisessa pidin uimatauon ja palasin kiertelemään kylää kanavia pitkin. Ilma oli puolipilvinen ja helteinen. Palautin kajakin ja kävelin italialaisravintolaan, tilasin terassilla oluen ja alkoi aivan raamatullinen ukkoskuuro rakeineen. Olin katoksen suojassa, mutta vettä roiskui kimmokkeina joka puolelta ja ilma jäähtyi 20 astetta, joten oli pakko siirtyä sisätiloihin.
Yösijaksi valitsin hotels.comista ihmeen edullisen linnan, jonne ajelin kolme varttia. Se oli keskellä maaseutua, huoneissa ei ollut numeroita vaan ne oli nimetty Hollannin kuninkaallisten mukaan. Sain valtavan kokoisen sviitin, jonka kylpyhuone oli isompi kuin monet hotellihuoneet. Ulkona paloivat jätkänkynttilät ja linnan puistossa oli yksityinen taidenäyttely. Ja tämä hupi kustansi jotain 40 euroa. Täällä olisi ollut kiva tunnelmoida vaimon kanssa.
Giethoornin reittejä hollantilaiselta melontasivustolta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti