47: Mellunkylä

Sunnuntaina 5.6. Retki 19/55

Tämä on ensimmäinen parvekkeella kirjoitettu jaloitteluraportti. 

Jessen kesäloma alkoi ja kävikin yllättäen niin, että jaloitteluun ei enää löydy aikaa. Jatkossa Jesse siis on mukana vain kun siltä tuntuu.

Ensimmäinen yksin tehty jaloittelu suuntautui Mellunkylään lämpimässä tuulisessa kesäilmassa. Mellunkylä muodostuu viidestä osa-alueesta: Kivikko,Kurkimäki,Kontula,Mellunmäki,Vesala. Mellunkylässä asuu suomalaisen pikkukaupungin verran ihmisiä, yli 36 000. Yli puolet heistä Kontulassa.

Lännestä saavuttaessa ensimmäisenä tuli vastaan Kivikko. Valitsin kohteeksi Ylläshallin. Helsingin ainoan paikan, jossa voi hiihtää talvella. Tai ainakin periaatteessa, hiihtoputki on ollut suljettuna maaliskuusta asti ja koko touhu vaikutti konkurssikypsältä. Samassa hallissa on myös tenavien touhutila hoplop, jossa sunnuntaina oli muutama asiakas. Ylläshalli on ankean näköisen jättömaan keskellä, isolla lisäparkkipaikalla oli yksi auto, sekin poltettu. Tervetuloa itään!

Kivikon jälkeen Kurkimäki näytti melkein viehättävältä, olivathan kerrostalot täällä pääosin vain kolmikerroksisia. Omaleimaista kohdetta ei helposti löytynyt, joten päädyin Kurkimäenpuistoon ja siellä olevaan ensimmäisen maailmansodan linnoitusraunioihin. Näitä tosin löytyy Helsingistä useasta paikkaa edustavammassa kunnossakin. Kurkimäelle silti pisteet hyvin informatiivisista kaupunginosasivuista, joista selvisi lähinnä, ettei sen kummempaa nähtävyyttä osa-alueesta löydy.

Seuraava osa-alue, Kontula, yllätti positiivisesti. Pidin ostoskeskuksen valitsemista kohteeksi hieman köyhänä ratkaisuna, mutta Kontulan ostari osoittautui ainutlaatuiseksi nähtävyydeksi. Voisi sanoa, että turha on helsinkiläisen lähteä ulkomaille, jos ei ole käynyt Kontulan ostarilla; Suomessakin riittää vielä nähtävää. Ostari on Suomen suurin avo-ostoskeskus, siis sellainen, johon kaikkiin 85 liikkeeseen mennään ulkoa. Niistä liikkeistä silmämäärin arvioiden puolet oli ravitsemusliikkeitä. Mieleen tuli joku etelän lomakohde kun baaria oli baarin vieressä. Etelän kohteissa ei tosin näe porukkaa niin sekaisin kuin Kontulassa. Ehdottomasti paikka, jonne viedä ulkomaiset vieraansa, Kontulan ostari on pikakurssi suomalaisuuteen. Vaikka epäsuomalaisesti torilla pyörivä porukka ryhtyy juttusille tuntemattomienkin kanssa. Toki muutkin kansalaisuudet ovat Konalassa hyvin edustettuina.

Vantaan rajalla oleva Mellunmäki tuntui Kontulan jälkeen jopa porvarilliselta osa-alueelta. Kohteeksi valitsin Laakavuoren, joka olikin melko hieno pääosin paljas kallio. Elämyksen täydensi mäen alla oleva rodopuisto, joka oli sopivasti kukoistuksessa.

Kontulan ja Mellunmäen välissä olevasta Vesalasta valitsin luontokohteen. Pienessä puistossa oleva Laurin mänty on alueportaalin mukaan Helsingin toiseksi vanhin puu. Ja hieno petäjähän se olikin. Siitä vanhimmasta puusta on yllättäen vähemmän tietoja, yhden kansalaisen mukaan se olisi Kirjatyöntekijänkadulla Krunikassa. Pitääpä käydä katsomassa.

Paluumatkalla nautin vehnäoluen Malmin Suskin terassilla, jossa oli Pienpanimofestivaali. Hienoa, että Malmillekin on saatu olutpaikka, jossa on valikoimaa. Ja aurinko paistaa terassille kahdeksaan asti.

Matkaa tuli 27 km ja aikaa meni 2,5 tuntia.