36: Viikki

Pe 17.6.2011 Retki 23/55

Viikki on Helsingin suurimpia kaupunginosia. Asukkaita on vain reilu 10.000 mutta laajat luonnonsuojelualueet ja pellot kasvattavat pinta-alaa. Wikipedian mukaan Viikki on koillis-Helsinkiä, mutta aika keskellä se minusta näyttää olevan.

Lähdin retkelle suoraan töistä. Jouduin taas kiertämään yksin, kun Jessestä oli kivempaa softata kavereiden kanssa ja rouvasta oli kivempaa joogata sisätiloissa kesäiltana.

Viikki jakaantuu neljään osa-alueeseen: Viikinmäki, Viikin tiedepuisto, Viikinranta ja Latokartano.

Viikinmäkeen rakennetaan uutta vuoristokaupunkia, joka valmistuessaan kolminkertaistaa Viikinmäen asukasluvun. Kovareitistä väkeä tulossa, jos polkupyörällä liikkuvat. Uudesta alueesta tulee varmasti hieno, varsinkin jos Lahden moottoritie saadaan suunnitelmien mukaisesti muutettua kaupunkibulevardiksi, jolloin melu vähenee huomattavasti. Viikinmäki on helsinkiläisille hyvin tärkeä, siellä nimittäin sijaitsee jätevedenpuhdistamo, jossa puhdistetaan meidän kaikkien jätevedet. Valitettavasti puhdistamoon ei järjestetä säännöllisiä kierroksia, edellisen kerran avoimet ovet olivat maaliskuussa 2010. Olen sitä mieltä, että kansalaisen oppimäärään kuuluu käynti kaatopaikalla, jätevedenpuhdistamossa ja teurastamossa. Viikinmäkeläisten lähikauppa on jättimäinen Prisma, joka lannistaa satunnaisen maitopurkin ostajan.

Viikin tiedepuistossa sijaitsee pääosin Helsingin yliopiston laitoksia, asukkaita on vain muutamia satoja. Uusien lasi- ja terästalojen vieressä on mukavasti säilynyt Viikin kartano, jossa toimii tilausravintola. Kartanona se ei ole kummoinen, mutta kartanon takana on mahtava tammi, joka kannattaa käydä katsomassa. Tien toisella puolella on Helsingin onnistunein moderni patsas, virolaisen Villu Jaanisoonin “Kaikki on mahdollista”, viisimetrinen autonrenkaista tehty gorilla. Myös trooppinen puutarha Gardenia on Viikin tiedepuiston alueella. Sinne ei nyt alkukesän kukkaloistossa ollut tarvetta poiketa.

Viikinranta on laaja luonnonsuojelu-, pelto- ja ulkoilualue, joka ulottuu Vanhaankaupunkiin asti. Siellä asuu muutama sata ihmistä, juuri Vanhankaupunginkosken lähistön kerrostaloissa. Viikinranta on helsinkiläisten lintubongarien ykköspaikka. Myös puiden ystäville on tarjontaa, Siellä sijaitsee arboretum, jossa on puita ja pensaita yli 400 lajia. Wikipedia väittää virheellisesti arboretumia omaksi osa-alueekseen. Pitäisiköhän jo hommata wikipedian tunnukset ja korjata nämä virheet, joita melkein jokaisessa kaupungiinosa-artikkelissa tuntuu olevan? Viikinrannassa oli myös hyttysiä. Helsingistä ei siis tarvitse lähteä mökille nauttiakseen tästä luontokokemuksesta. Kuvaksi laitoin aluksi japaninmagnolian, mutta tuli mieleen, että ehkä blogilla on lukijoita jotka ovat nähneet junan ikkunasta Pasilan ja pyörineet Senaatintori—Linnanmäki-akselilla. Heille tiedoksi, että tällaistakin Helsingissä on. Ja jos Viikki on maantieteellisesti kutakuinkin Helsingin keskellä, silloin kuvassa on Helsingin keskusta. Ja Keskustan mailtahan tuo näyttääkin.

Latokartanossa asuu viikkiläisistä yli kaksi kolmasosaa. Alue on nuori, muutamia opiskelija-asuntoja lukuun ottamatta vuosituhannen taitteessa rakennettu. Osa-alueelta ei millään tuntunut löytyvän mitään omaleimaista. Pitkän pyörimisen jälkeen löysin mäen päältä puistontapaisen, jossa oli jälleen huonokuntoisia ensimmäisen maailmansodan linnoitteita. Varsinainen nähtävyys oli Lahdentien puoleinen aita, joka oli tehty komeista punagraniittilohkareista. Myös mäeltä ostarille laskevat portaat olivat samasta arvomateraalista.

Tällä kertaa ei tullut virvoketaukoa vaan pyörähdin vielä Tammiston kautta ostamassa elektroniikkaa.

Matkaa tuli 27 km ja aikaa kului kauppareissun kanssa kolme tuntia.