42: Kulosaari

Retki 21/55. La 11.6.2011

Helteisenä lauantaina sambakarnevaalin ja Eppu Normaalin välissä kävin Kulosaaressa. Se oli tosin ennestään melko tuttu.

Osa-alueita Kulosaaressa ei ole. Kaupunginosan jakaa kahtia Itäväylä. Kummallakin puolella Kulosaarta rannalla asuvat miljonäärit huviloissaan ja muu väki keskellä kerrostaloissaan. Kiersin pelkästään itäpuolella. Jostain mielipuolisesta syystä Kulosaaren kaupunginosaan kuuluu myös virkistysalue Kivinokka, vaikka kartasta sangen selvästi näkee, että sen pitäisi kuulua Herttoniemeen. Tutkimattomia ovat kaupunginosien rajat. Tai ainakin niiden muodostumisen syyt. Kulosaaren miljönäärien riesana ovat paitsi metron tuoma roskaväki, myös Korkeasaaren turistivirta.

Kulosaaresta oli vaikea valita, minkä pompööseistä rakennuksista valitsisi kohteeksi. Näkemisen arvoisia ovat Kulosaaren kasino ja varsinkin sen edessä oleva Wihuri-talo. Valitsin kuvaksi kuitenkin Irakin suurlähetystön, koska se pääsi yllättämään puun takaa mäkeä noustessa ja nauratti mahtavuudellaan. Mitähän etuja Irakilla mahtaa olla täällä ajettavanaan, että vaatii tuollaisen palatsin? Eiköhän me osteta sitä öljyä muutenkin. Hiukan matkaa samaa katua eteenpäin tulee Ukrainan suurlähetystö, joka onkin sitten 70-luvun parakkiarkkitehtuuria. Veikkaan, että Ukrainan henkilökunta kääntyy iltalenkilleen aina oikealle, ettei tarvitse nähdä Irakin linnoitusta.

Vanhaan helsinkiläiseen tapaan meren ranta on täälläkin enimmäkseen yksityisomistuksessa.  Muutaman umpitien päässä voivat kerrostaloasujatkin käydä ihmettelemässä merinäköalaa.

Kurkkua kostutin Navin isännöimässä ravintola Kuparilyhdyssä Kulosaaren ostarilla, joka käsittää kaksi baaria, kaupan ja Nordean. Ostarin viereisen koulun sivurakennuksessa piti muutaman vuoden näyttämöä teatteri Kultsa. Tätä aikaa muistellaan vieläkin Kulosaaren kulttuurin kulta-aikana.

Pyörämatkaa tuli koko päivänä 37 km.