maanantai 23. heinäkuuta 2012

Melontaa: Elisaari (Inkoo/Helsinki)

Inkoossa sijaitseva Elisaari menee ehkä hiukan etäälle tästä kaupunginosablogista, mutta koska saari on Helsingin kaupungin omistuksessa sekä kaupungin yleinen virkistysalue, hyväksyttäköön mukaan.
Yhdistimme retkeen käynnin Lohjan Tytyrin kaivosmuseossa. Suositeltava kohde sekin, jos kaivostoiminta tai erikoiset kohteet kiinnostavat.
Elisaari on maanteitse 75 km päässä Helsingistä. Saari on tavoitettavissa helpommin veneellä, mutta ilmankin pääsee, pitää vaan ajaa Bärölandetin lossin kautta sekä sopia lyhyt kuljetusmatka vuoroveneellä. Meillä oli matkassamme kajakkikaksikko, joten olimme omavaraisia saareen pääsemisessä.
Retki aloitettiin saaren kiertämisellä. Luulisi, että eksymisvaara on pieni saarta kiertäessä, mutta kun saaressa on pari syvempää lahtea, joita ei haluttu koluta, jouduttiin sen verran ilman merikorttia arpomaan, että parin kilometrin pummihan siinä tuli.
P7191515
Lounastauko pidettiin hienolla silokalliolla.
Saaren erottaa Barölandetin saaresta usean kilometrin pituinen luonnonkanava, jossa melominen oli kuin jokimelontaa. Kanavan aloituskohta oli ruovikon keskeltä vaikea havaita. Usein muuten puhutaan kaislikosta, vaikka kyseessä on melkein aina järviruoko eli ryti.
P7191534
Elisaaren vierasvenesatama taustalla Barölandet.
P7191521
Saaren erikoisuus on tammilehto, joka kuuluu olevan Suomen hienoimpia ja lajissaan kolmanneksi suurin.
P7191528
Saaressa on myös reilu parin kilometrin luontopolku, joka kierrettiin. Kuvassa vehkoja mäntymetsässä. Luontopolulla keskusteltiin mm. siitä mitä sana ‘salo’ tarkoittaa. Minulle se tarkoitti isoa saarta (vrt. Ruissalo, Laajasalo, Tammisalo) ja Mariannelle isoa metsä-aluetta. Nykysuomen sanakirja vahvistaa molemmat käsitykset. Ilmeisesti kyse on taas itä-länsi-erosta.
Mainostan tässä samaan hintaan myös Helsingin kaupungin hienoa, 84-sivuista saaristo-opasta, josta tämäkin kohde on löydetty. Se on paperiversiona saatavissa ilmaiseksi ainakin Kaupungintalon infopisteestä. Opasta pitää pyytää palvelupisteestä tiskin alta koodisanalla saaristo-opas-nudge-nudge-wink-wink-know-what-i-mean. On ymmärrettävää, että kallista painoteos on jaossa vain niille, jotka sitä tosiaan haluavat. Kaupungintalo on muutenkin suositeltava käyntikohde, siellä on aina jokin taidenäyttely sekä ydinkeskustan siistein ilmainen vessa. (Tuo koodisana oli huumoria, muuten juttu on tosi.)
Melomista päivässä oli noin 20 km ja kävelyä 3,7 km. Kymmeneltä lähdettiin matkaan ja 23 oltiin kotona.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti