Olin suunnitellut viimeisen retken hienosti: Avoin kutsu kaikille, Kallion nähtävyydet, saunomista ja ruokailu. Kävikin sitten niin, että kukaan ei lähtenyt mukaan, oliko sitten joulunalusaika syynä, pitää toteuttaa kuluttajakansalaisuuttaan kaupassa. Jessekin perui viime hetkellä säätilan nähtyään. Kotoa lähtiessä se olikin huono, vaan kuinkas sitten kävikään.
Kallio jakaantuu kolmeen osa-alueeseen. Idästä päin saavuttaessa tulin ensimmäiseksi Torkkelinmäelle. Torkkelinmäellä on kaksi Helsingin kolmesta toiminnassa olevista korttelisaunoista, vieläpä aivan vierekkäin, Sauna Arla Harjutorilla ja Kotiharjun sauna Harjutorinkadulla. Ehdottomasti suositeltavia käyntikohteita nämä osat elävää kulttuurihistoriaa. Torkkelinmäellä sijaitsevat myös Ryhmäteatterin Pengerkadun näyttämö, Kallion kirjasto, Karhupuisto sekä muutama oppilaitos, komeimpana Metropolian rakennus.
Kun ylitetään Viides linja, saavutaan osa-alueelle Linjat. Linjojen nähtävyyksiin kuuluvat Kallion kirkko, jolle johtava Siltasaarenkatu muodostaa Unioninkadun kanssa hienon viivasuoran linjan Suurkirkolta Kallion kirkolle. Myös Helsingin kaupunginteatteri kuuluu Linjoihin, samoin Eläintarhan huvilat.
Hämeentien liikennevaloissa seistessä keli ei ollut enää huono. Se oli umpisurkea, tuuli oli yltynyt niin, että sitä vasten joutui nojaamaan pysyäkseen pystyssä ja sade tiukkeni koko ajan. Valojen vihdoin vaihtuessa saavuin projektin viimeiselle osa-alueelle, Siltasaareen. Sen nähtävyyksiä ovat Hakaniemen tori sekä Kauppahalli, johon päätin mennä kuivattelemaan ja lämmittelemään. Halli tuntui hyvin elinvoimaiselta, ainakin näin joulun alla tungos oli sellainen, että en siellä kauaa kestänytkään. Halli sinänsä on viehättävä, myyntitiskien herkkujen lisäksi siellä on useita kahviloita ja yläkerrassa 40 käsityöliikettä. Siltasaaresta keskustaan vie Pitkäsilta, joka joidenkin stadilaisten mielestä erottaa kaupungin lähiöistä. Toisaalta joidenkin kalliolaisten mielestä sitä ei kannata ylittää, koska toisella puolella kaikki on niin kallista. Siltasaaressa on myös camp-henkinen Maailman rauha -patsas, Neuvostoliiton "lahja" Helsingille. Hirvitys on 20-vuoden historiansa aikana tervattu ja yritetty räjäyttää. Mainittakoon, että Hakaniemi nimistä kaupunginosaa tai osa-aluetta ei ole olemassa, vaikka Hakaniemi onkin tärkeä osa Suomen poliittista historiaa. Onhan siellä monien työmarkkinajärjestöjen päämajat sekä työväenyhdistyksen päämaja Paasilinna, joka sisällissodan aikaan oli punaisten päämajana. Kallio olisi tarjonnut monta ihanaa baaria lämmikkeen nauttimiseen, mutta märkänä ja kuraisena en viitsinyt niihin jäädä istumaan. Kotimatka sujuikin sitten vastatuulessa ja rankkasateessa. Silti nauratti vaan, kun urakka nyt on ohi ja jatkossa voi lähteä lenkille mihin suuntaan huvittaa. Tosin tämänkin päivän lenkki olisi aivan sataprosenttisen varmasti jäänyt tekemättä ilman projektia. Ihmetyttää vaan ne kolme muuta näkemääni pyöräilijää, mikä heidän selityksensä oli?
Reissu kesti kaksi tuntia ja matkaa tein 25 km.
On muuten mielenkiintoista, että aika moni Alppiharjun kaupunginosan puolella asuva luulee asuvansa Kalliossa. Toisaalta kansan suussahan ne oikeat totuudet toisaalta ovat, eivät kaavoittajien kynässä.
VastaaPoistaHienoja juttuja tässä blogissa, pitää koluta näitä samoja reittejä läpi kun fillarikelit koittavat.