Retki 50/55. Pyöräilty la 3.12.2011
Jos edellinen retki ei tarjonnut paljoa tutustuttavaa, Kampissa sitä riitti. Kampin retken tein aurinkoisessa pikkupakkasessa. Tiet olivat tosi liukkaita, mutta pyörän selässä pysyi paremmin pystyssä kuin kävellen.
Kamppi on aika tyhmä nimi, “käännös” ruotsinkielisestä nimestä Kampen, joka tulee armeijan harjoituskentästä, joka Kampin alue oli vielä Ruotsin vallan aikana. Alue rakennettiin vasta 1800-luvulla. Nykyään Kampissa asuu 10 000 henkeä aika tarkkaan neliökilometrin kokoisella alueella, jota rajaavat Mannerheiminitie, Rautatienkadut, Uudenmaankatu ja Bulevardi. Lännessä Kamppi rajoittuu melkein mereen, rantalaituri kuuluu Länsisatamaan. Kampin keskeiset kadut nimettiin suosituimpien venäläisten ortodoksipyhimysten mukaan. Fennomanian jäljiltä Anna ja Yrjö saivat jäädä, ilmeisesti riittävän suomalaisen kuuloisina, mutta Andreaksen ja Vladimirinkadut muuttuivat Lönnrotin ja Kalevankaduiksi.Albertinkatu puolestaan on saanut nimensä alueen kaavoittajan Ehrenströmmin mukaan.
Shoppailua harrastaville Kamppi on todennäköisesti Suomen antoisin kaupunginosa, onhan siellä sekä Kampin keskus, että Forum kuten myös lukuisia kivijalkamyymälöitä. Minäkin olen usein shoppaillut Kampissa, siellä on nimittäin Alkon Lippulaivamyymälä, jossa on hienot valikoimat oluita ja viinejä.
Kampin metroaseman lähistön tunnettuja rakennuksia ovat Lasipalatsi (1935), Tennispalatsi (1938), Sähkötalo (1973) ja Graniittitalo (1985).. Radison SAS-hotellin takaa siintää synagoga, niitä on Suomessa vain kaksi.
Mutta Kamppihan on muutakin kuin asemanseutu. Siellä on muun muassa Ruttopuisto, jonne haudattiin vuoden 1710 ruttoepidemian uhrit. Puistossa oleva kirkko ei ole mikä tahansa vanha kirkko, vaan Vanha kirkko. Viereisessä Lönnrotinpuistikossa on, arvatkaa kenen patsas.
Bulevardia rantaan päin matkatessa tulee vastaan useita hienoja rakennuksia, muun muassa kaunis Aleksanterin teatteri (1868), jossa ooppera toimi vuoteen 1993 asti. Teatterin alkuperäinen toiminta-ajatus oli “Miellyttävän ja hyödyllisen ajanvietteen suominen virkamiesten yhteisölle.”
Teatterin naapurissa on yksi Helsingin vaikuttavimmista rakennuksista, entinen Teknillisen korkeakoulun päärakennus (1874). Nykyään palatsimaisesta tunnelmasta pääsevät nauttimaan Metropolian opiskelijat. Koulun julkisivu (vain osa mahtui kuvaan) pääsee oikeuksiinsa, koska sen edessä on Hietalahden tori, jossa tosin vierailuajankohtana oli vain hyvin yksinäinen perunanmyyjä. Torin laidalla on Hietalahden kauppahalli, josta on turha enää lihaa etsiä, sillä siellä myydään nykyään taidetta ja antiikkia (venäläisturisteille).
Hiukan alkoi varpaita kipristelemään, joten takaisin kotiin. Matkaa tuli 29 km ja aikaa meni 2 h 15 min kun piipahdin myös HSL:n toimistossa, jossa muuten pääsin suoraan tiskille – älkää opiskelijat valittako jonoista vaan menkää asioimaan lauantaiaamuna! Niin, ja tulihan siellä Lippulaivamyymälässäkin käytyä…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti