Loppuraportti

Projekti on nyt ohi. Muutamia hajahuomioita matkan varrelta:

- Kaksi pummia tuli tehtyä. Ulkosaarten retkellä jäi Itäsaaret ja Aluemeri käymättä. Meriselitys löytyy heinäkuun retkien joukosta.

- Alun perin tarkoitus oli tehdä oma retki kaikkiin 59 kaupunginosaan. Päätin kuitenkin käydä 2009 Sipoon liitosalueet yhdellä retkellä. Retkiä tuli siis 55.

- Kävi hyvä tuuri kelien suhteen. Jos lumi olisi tullut lokakuussa, olisi ollut aika tuskaista tehdä viimeiset 10 retkeä. Myös terveys säilyi koko vuoden. Parin viikonkin sairastelu olisi vetänyt aikataulun tiukalle.

- Liikuntaa ja ulkoilua tuli toistasataa tuntia. Siitä ainakin puolet olisi jäänyt tekemättä ilman projektia.

- Helsinki-yleistietoa tuli huimasti lisää. Retkituntia kohden meni pari tuntia valmisteluun ja raportointiin.

Kiitokset kotijoukoille kärsivällisyydestä, tuesta ja osallistumisista retkiin!

Blogi ei ihan vielä kuole! Hautomossa on muutama erikoisartikkeli kaupunginosiin liittyen. Niitä luvassa 2012 puolella.

11: Kallio

Retki 55/55. Pyöräilty la 17.12.2011

Olin suunnitellut viimeisen retken hienosti: Avoin kutsu kaikille, Kallion nähtävyydet, saunomista ja ruokailu. Kävikin sitten niin, että kukaan ei lähtenyt mukaan, oliko sitten joulunalusaika syynä, pitää toteuttaa kuluttajakansalaisuuttaan kaupassa. Jessekin perui viime hetkellä säätilan nähtyään. Kotoa lähtiessä se olikin huono, vaan kuinkas sitten kävikään.

Kallio lienee tällä hetkellä Helsingin trendikkäin kaupunginosa; kiinteistövälittäjien ja kaupunkitoimittajien mielestä Kallio käsittää myös puolet naapurikaupunginosista. Tosiasiassa Kallio on vain neliökilometrin kokoinen alue, jolla tosin asuu 18 000 ihmistä. Rajoina ovat Hämeentie, Helsinginkatu ja meri (Töölönlahti, Tokoinranta, Siltavuorensalmi).

Kallio jakaantuu kolmeen osa-alueeseen. Idästä päin saavuttaessa tulin ensimmäiseksi Torkkelinmäelle. Torkkelinmäellä on kaksi Helsingin kolmesta toiminnassa olevista korttelisaunoista, vieläpä aivan vierekkäin, Sauna Arla Harjutorilla ja Kotiharjun sauna Harjutorinkadulla. Ehdottomasti suositeltavia käyntikohteita nämä osat elävää kulttuurihistoriaa. Torkkelinmäellä sijaitsevat myös Ryhmäteatterin Pengerkadun näyttämö, Kallion kirjasto, Karhupuisto sekä muutama oppilaitos, komeimpana Metropolian rakennus.

Kun ylitetään Viides linja, saavutaan osa-alueelle Linjat. Linjojen nähtävyyksiin kuuluvat Kallion kirkko, jolle johtava Siltasaarenkatu muodostaa Unioninkadun kanssa hienon viivasuoran linjan Suurkirkolta Kallion kirkolle. Myös Helsingin kaupunginteatteri kuuluu Linjoihin, samoin Eläintarhan huvilat.

Hämeentien liikennevaloissa seistessä keli ei ollut enää huono. Se oli umpisurkea, tuuli oli yltynyt niin, että sitä vasten joutui nojaamaan pysyäkseen pystyssä ja sade tiukkeni koko ajan. Valojen vihdoin vaihtuessa saavuin projektin viimeiselle osa-alueelle, Siltasaareen. Sen nähtävyyksiä ovat Hakaniemen tori sekä Kauppahalli, johon päätin mennä kuivattelemaan ja lämmittelemään. Halli tuntui hyvin elinvoimaiselta, ainakin näin joulun alla tungos oli sellainen, että en siellä kauaa kestänytkään. Halli sinänsä on viehättävä, myyntitiskien herkkujen lisäksi siellä on useita kahviloita ja yläkerrassa 40 käsityöliikettä. Siltasaaresta keskustaan vie Pitkäsilta, joka joidenkin stadilaisten mielestä erottaa kaupungin lähiöistä. Toisaalta joidenkin kalliolaisten mielestä sitä ei kannata ylittää, koska toisella puolella kaikki on niin kallista. Siltasaaressa on myös camp-henkinen Maailman rauha -patsas, Neuvostoliiton "lahja" Helsingille. Hirvitys on 20-vuoden historiansa aikana tervattu ja yritetty räjäyttää. Mainittakoon, että Hakaniemi nimistä kaupunginosaa tai osa-aluetta ei ole olemassa, vaikka Hakaniemi onkin tärkeä osa Suomen poliittista historiaa. Onhan siellä monien työmarkkinajärjestöjen päämajat sekä työväenyhdistyksen päämaja Paasilinna, joka sisällissodan aikaan oli punaisten päämajana.

Kallio olisi tarjonnut monta ihanaa baaria lämmikkeen nauttimiseen, mutta märkänä ja kuraisena en viitsinyt niihin jäädä istumaan. Kotimatka sujuikin sitten vastatuulessa ja rankkasateessa. Silti nauratti vaan, kun urakka nyt on ohi ja jatkossa voi lähteä lenkille mihin suuntaan huvittaa. Tosin tämänkin päivän lenkki olisi aivan sataprosenttisen varmasti jäänyt tekemättä ilman projektia. Ihmetyttää vaan ne kolme muuta näkemääni pyöräilijää, mikä heidän selityksensä oli?
Reissu kesti kaksi tuntia ja matkaa tein 25 km.

22: Vallila

Retki 54/55. Pyöräilty ma 14.12.

Myös Vallilan retki hoitui työmatkalla, harmaana ja kosteana joulukuun aamuna. Vallila on yksi Helsingin monimuotoisimmista kaupunginosista. Siihen kuuluvat toisaalta toimistokorttelit Elimäenkadun ympärillä, toisaalta Vallilan reunalta alkaa kaupungin syke Harjussa ja kaupunginosan ydin puolestaan on idyllinen ja rauhallinen Puu-Vallila.

Vallila on kantakaupungin kaupunginosaksi melko iso, 1,3 km2. Asukkaita on silti laajoista työpaikka-alueista ja useista oppilaitooksista johtuen vain reilut 7 000. Rajoina ovat Aleksis Kiven katu,Hämeentie ja Kumpulantie. Pohjoisessa raja kulkee Vallilan siirtolapuutarhassa.

Vallilan nähtävyyksiä ovat Suomen suurin uimahalli, Mäkelänrinteen uintikeskus sekä käärmeitä ja liskoja esittelevä trooppinen eläintalo Tropicario Sturenkadulla. Vallilan maamerkkejä ovat mereltäkin erottuva Paavalin kirkko (vieressä vallilalaisen 1930-luvun nyrkkeilijäsuuruuden Gunnar Bärlundin patsas) sekä Dallape-puistossa oleva Harjun nuorisotalo, entinen ruumishuone, joka ei siis sijaitse Harjussa.

Linkit:
Tropicario
Geebeen patsas

12: Alppiharju

Retki 53/55. Pyöräilty ma 12.12.2011

Viikonlopun retki jäi tekemättä, joten vahinko piti ottaa takaisin maanantaina työmatkalla viiden asteen aamupakkasessa.

Alppiharjun osa-alueet on helppo muistaa: Ne ovat Alppila ja Harju. Ei siis Alppi ja Harjula.

 

 

 

Alppilassa asuu reilut 4 000 henkeä. Se on ilahduttavan selkeärajainen osa-alue, rajoina ovat Aleksis Kiven katu, Sturenkatu  ja junarata. Alppilassa on Suomen suosituin huvipuisto, joissain lähteissä myös Suomen suosituin nähtävyys, Linnanmäen huvipuisto. Sinne ei nyt joulukuisena maanantaina ollut menemistä. Linnanmäen vieressä on Alppipuisto, kiva paikka viettää vaikka piknikkiä.

Alppilassa on myös Alvar Aalto–fanien pakollinen käyntikohde – Kulttuuritalo, jossa ovat veivanneet muun muassa Jimi Hendrix ja Frank Zappa.

Harju onkin kaupunginosatietäjäksi havittelevalle antoisa osa-alue. Viikoittain pääsee huomauttamaan jonkin lehden kaupunkitoimitusta siitä harhaluulosta, että Vaasankatu tai Brahen kenttä (Kallion kenttä) sijaitsisi Kalliossa. Ei sijaitse – Kallion raja kulkee Helsinginkatua (“Hesari”) ja nuo kohteet ovat siis Alppiharjussa, tarkemmin Harjun osa-alueella. Muut Harjun rajat ovat Sturenkatu, Aleksis Kiven katu ja Hämeentie. Harju käsittää vain muutaman korttelin ja on 0,27 km2 kokoinen, asukkaita on silti yli 7 000 ja Harju taitaa olla Helsingin asukastihein osa-alue. Vaasankadulla kuvataan lähes kaikki “Kallioon” sijoittuvat TV-ohjelmat ja elokuvat, se näyttää tarpeeksi paheen pesältä kun joka toinen liike on thaihieronta tai seksikauppa ja joka toinen on kuppila. Harjun maamerkkinä on Brahen kentän (“Brakun”) viereisellä mäellä oleva Aleksis Kiven koulu (kuvassa pahamaineisen “Vaasiksen” eli “Puukkobulevardin” päässä). Kulttuuria Harjussa tarjoaa muun muassa Ryhmäteatterin uusi näyttämö Helsinginkadulla sekä Valtimonteatteri Aleksis Kiven kadulla. Spontaaneja performansseja voi nähdä Sörnäisten metroaseman viereisellä Vaasanaukiolla, joka tunnetaan myös nimillä Piritori ja Ikuisen vapun aukio.

Matkaa tuli 13,4 km ja reissu kesti tunnin. Kaksi retkeä jäljellä!

15: Meilahti

Retki 52/55. Pyöräilty 6.12.2011

Sulat pyöräilykelit näyttävän olevan ohi. Itsenäisyyspäivän vastaisena yönä oli tullut hiukan lunta ja baanat olivat jäässä. Päätin kuitenkin yrittää. Se olikin hyvä valinta, sillä Keskuspuiston hiekkatiet olivat pääosin sulat.

Meilahdessa (hels. Meikku) asuu vajaat seitsemän tuhatta asukasta. Väestöntiheys on vain 3000 asukasta/km2, kun se naapurikaupunginosassa Taka-Töölössä on 2,5 kertainen. Tämä selittyy laajoilla virkistysalueilla sekä laajalla sairaala-alueella. Meilahden rajana kaakossa on Stenbäckinkatu, pohjoisessa Mannerheimintie ja lännessä Pikku-Huopalahti.

Asutus on pääasiassa Paciuksenkadun pohjoispuolella. Sen eteläpuolella on laaja Meilahden puisto, jota halkovalla Tamminiementiellä on Meilahden keskeiset nähtävyydet: Meilahden kartano (kuvassa), Helsingin taidemuseo, Urho Kekkosen museo Tamminiemi (nyt remontissa vuoteen 2012), useita puuhuviloita, kuten Villa Tomtebo sekä Seurasaaren ulkomuseo erillisessä saaressa. Sama tie jatkuu Seurasaarentienä ja sen varrella on presidentin virka-asunto Mäntyniemi.

Markus Talvion suunnittelema Meilahden kirkko sijaitsee Jalavatien kulmassa, kuten myös hammashoitola, jonka sijainti lienee kirvoittanut muutaman Nightmare on Elm Street, -tyyppisen sutkauksen.

Paluumatkalle sain pummattua itselleni ja pyörälleni kyydin keskustasta bongatulta joogapimulta.Polkemista tuli silti 21,5 km ja aikaa kului 1 h 45 min. Enää kolme retkeä jäljellä!

10: Sörnäinen

Retki 51/55. Pyöräilty 5.12.2011

Sörnäisten retki sujui työmatkan yhteydessä. Aamu valkeni aurinkoisena, mutta asfalttitiet olivat jäässä, poljinkin jokivartta ja Arabianrantaa. Hiekkatiet ovat tähän vuodenaikaan parempia pyöräilijälle kuin asfaltti.

Sörnainen on yksi Helsingin mielenkiintoisimpia kaupunginosia, siinä mielessä, että siellä tapahtuu. Päivän Helsingin sanomissa oli juuri tänään puolen sivun juttu siitä, miten Ullanlinnaan rakennetaan KAKSI uutta taloa. Hienoa,olisi hyvä ymmärtää myös mittakaava: Sörnäisten Kalasatamaan asutetaan seuraavan 20 vuoden aikana 20 000 ihmistä.  Tosin mittakaava tässäkin, tämä samainen määrä on vain pääkaupunkiseudun yhden vuoden kasvu.

Uuteen Kalasataman alueeseen tulee muun muassa Kampin keskusta suurempi kauppakeskus ja 126-metrisiä tornitaloja, jotka muodostavat upean portin Itäväylältä kaupunkiin.

Sörnäisissä asuu nyt noin 7 000 ihmistä. Kaupunginosan rajat ovat hankalasti hahmotettavia, lännessä Hämeentie, lounaiskulmassa Hakaniemen silta, pohjoisrajat kannattaa tarkastaa Kiinteistökartasta, johon pysyvä linkki löytyy oikealta.

Sörnäisten tärkein nähtävyys on Suvilahden kulttuurikeskus, josta ollaan peruskorjaattava rakennus kerrallaan kehittämässä “Itäinen Kaapelitehdas”. Alueen keskeisiä toimijoita tällä hetkellä ovat sirkustaiteen keskus Cirko, Oranssi sekä Teatteri Kultsa. Alueella toimii myös vireä graffitiskene, Suvilahden graffitiaidassa on jatkuva päivittäin vaihtuva näyttely.

Muuta kiinnostavaa Sörnäisissä on Teatterikoulu Haapaniemenkadun kulmassa, Timo Penttilän piirtämä Hanasaaren hiilivoimala, jonka kohtalosta käydään parhaillaan keskustelua sekä Merihaka, jota yleisesti sanotaan Suomen rumimmaksi kaupunginosaksi, mikä ehkä johtuu kontrastista vastarannan klassisen kauniiseen Kruununhakaan. Onhan Merihaassa hyviä suunnitteluideoita, kuten autojen ja ihmisten erottaminen eri liikennekerroksiin.

Ja jos odotitte vastausta siihen, onko se Sörkka tai Sörkkä, minä en tiedä. Aidot Stadin kundit käyvät tästä päättymätöntä keskustelua. Viisaimmat sanovat, että kumpikin käy.

Matkaa tuli töihin asti 13,7 km ja aikaa meni 57 min.

Linkit:

Kalasatama tietopaketti kaupungilta
Kalasataman pilvenpiirtäjien havainnekuva
Hanasaaren voimalan tulevaisuudesta
Suvilahden Kulttuurikeskuksen tarjonta

4: Kamppi

Retki 50/55. Pyöräilty la 3.12.2011

Jos edellinen retki ei tarjonnut paljoa tutustuttavaa, Kampissa sitä riitti. Kampin retken tein aurinkoisessa pikkupakkasessa. Tiet olivat tosi liukkaita, mutta pyörän selässä pysyi paremmin pystyssä kuin kävellen.

Kamppi on aika tyhmä nimi, “käännös” ruotsinkielisestä nimestä Kampen, joka tulee armeijan harjoituskentästä, joka Kampin alue oli vielä Ruotsin vallan aikana. Alue rakennettiin vasta 1800-luvulla. Nykyään Kampissa asuu 10 000 henkeä aika tarkkaan neliökilometrin kokoisella alueella, jota rajaavat Mannerheiminitie, Rautatienkadut, Uudenmaankatu ja Bulevardi. Lännessä Kamppi rajoittuu melkein mereen, rantalaituri kuuluu Länsisatamaan. Kampin keskeiset kadut nimettiin suosituimpien venäläisten ortodoksipyhimysten mukaan. Fennomanian jäljiltä Anna ja Yrjö saivat jäädä, ilmeisesti riittävän suomalaisen kuuloisina, mutta Andreaksen ja Vladimirinkadut muuttuivat Lönnrotin ja Kalevankaduiksi.Albertinkatu puolestaan on saanut nimensä alueen kaavoittajan Ehrenströmmin mukaan.

Shoppailua harrastaville Kamppi on todennäköisesti Suomen antoisin kaupunginosa, onhan siellä sekä Kampin keskus, että Forum kuten myös lukuisia kivijalkamyymälöitä. Minäkin olen usein shoppaillut Kampissa, siellä on nimittäin Alkon Lippulaivamyymälä, jossa on hienot valikoimat oluita ja viinejä.

Kampin metroaseman lähistön tunnettuja rakennuksia ovat Lasipalatsi (1935), Tennispalatsi (1938), Sähkötalo (1973) ja Graniittitalo (1985).. Radison SAS-hotellin takaa siintää synagoga, niitä on Suomessa vain kaksi.

Mutta Kamppihan on muutakin kuin asemanseutu. Siellä on muun muassa Ruttopuisto, jonne haudattiin vuoden 1710 ruttoepidemian uhrit. Puistossa oleva kirkko ei ole mikä tahansa vanha kirkko, vaan Vanha kirkko. Viereisessä Lönnrotinpuistikossa on, arvatkaa kenen patsas.

Bulevardia rantaan päin matkatessa tulee vastaan useita hienoja rakennuksia, muun muassa kaunis Aleksanterin teatteri (1868), jossa ooppera toimi vuoteen 1993 asti. Teatterin alkuperäinen toiminta-ajatus oli “Miellyttävän ja hyödyllisen ajanviet­teen suominen virkamies­ten yhteisöl­le.”

Teatterin naapurissa on yksi Helsingin vaikuttavimmista rakennuksista, entinen Teknillisen korkeakoulun päärakennus (1874). Nykyään palatsimaisesta tunnelmasta  pääsevät nauttimaan Metropolian opiskelijat. Koulun julkisivu (vain osa mahtui kuvaan) pääsee oikeuksiinsa, koska sen edessä on Hietalahden tori, jossa tosin vierailuajankohtana oli vain  hyvin yksinäinen perunanmyyjä. Torin laidalla on Hietalahden kauppahalli, josta on turha enää lihaa etsiä, sillä siellä myydään nykyään taidetta ja antiikkia (venäläisturisteille).

Hiukan alkoi varpaita kipristelemään, joten takaisin kotiin. Matkaa tuli 29 km ja aikaa meni 2 h 15 min kun piipahdin myös HSL:n toimistossa, jossa muuten pääsin suoraan tiskille – älkää opiskelijat valittako jonoista vaan menkää asioimaan lauantaiaamuna! Niin, ja tulihan siellä Lippulaivamyymälässäkin käytyä…

Linkit:
Aleksanterin teatterin historia

28: Laakso

Retki 49/55. Pyöräilty su 27.11.2011

Mielelläni kertoisin teille jännittäviä faktoja Laaksosta, mutta valitettavasti Laakso on saanut kaupunginosan statuksen aika pienillä meriiteillä: Vajaa 2 000 asukasta ja 0,74 km2. Alue on lähinnä keskuspuistoa, lännessä rajana on Mannerheimintie ja etelässä Nordenskiöldinkatu.

Käymisen arvoisia kohteita Laaksossa saattavat kiinnostuksesta riippuen olla ratsastuskenttä katsomoineen (sijaitsee laaksossa, josta kaupunginosa on saanut nimensä), lasten liikennekaupunki ja Laakson sairaala, jonka vaikuttava julkisivu ei mahtunut minun laajakulmaani. Sairaala tehtiin alun perin 1920-luvulla tuberkuloosisairaalaksi. Laajaa sairaala-aluetta kiertäessä voikin kuvitella millainen vitsaus keuhkotauti oli vielä muutama vuosikymmen sitten.

Matkaa tuli 24 km ja kun muita kuin kuvauspysähdyksiä ei ollut, aikaa meni 1 h 30 min.

Linkki:

Lasten liikennekaupunki (käykää siellä, jos lapsenne ovat pieniä - ennen kuin huomaattekaan, ne ovat mopoilevia mörköjä)

5: Punavuori

Retki 48/55. Pyöräilty la 26.11.2011

Punavuori on vanha teollisuuskaupunginosa, työläisten ja rikollisten myyttinen Rööperi, josta sittemmin tuli Helsingin trendikkäin asuinalue, mitä statusta se tosin on viime vuosina menettänyt Kalliolle. Rööperissä asuu reilut 8 000 asukasta ja se on Helsingin tiheimmin asuttu kaupunginosa. Punavuoren rajat kulkevat reittiä Uudenmaankatu-Bulevardi-Telakkakatu-Tehtaankatu. Merenrantaa kaupunginosaan ei kuulu kuin pieni Hietalahden allas. Viheralueita ovat Tehtaanpuisto sekä Koffin puisto, josta uutisointi on saanut viime aikoina koomisia piirteitä. Siellä on kesäisin viettänyt nuoriso aikaansa  ja tämähän on kaikin tavoin haluttu estää. Puistoon on asennettu mellakka-aitoja sekä sadettimet, jotka laukeavat käyntiin iltakymmeneltä.

Punavuoressa on myös Iso-Roobertinkadun “kävelykatu”, jossa lauantaiaamuna ei näkynyt kuin kolme autoa, varmaankin jonkin sortin ennätys. Punavuorenkadulla on ravintola Punavuoren Ahven, entinen pahamaineinen "Kannu”. Toinen kiinnostava ravitsemusliike on Karaoke Bar Restroom, joka on rakennettu entiseen yleiseen käymälään Tehtaankadulla.

Teatterikulttuuria Punavuoressa tarjoavat Teatteri Universum erittäin kauniissa Betania-talossa Perämiehenkadulla sekä KOM-teatteri Kapteeninkadulla vuodesta 1984.

Punavuoren ykkösnähtävyys on kuitenkin, tai ainakin sen pitäisi olla, Mikael Agricolan kirkko. Se on nimittäin Suomen korkein rakennus, tornin kurkottaessa 97 metrin korkeuteen. (Huomioinette, että näkötornit, sillat ja mastot ovat rakennelmia, eivät rakennuksia.)

Punavuoren synkkään rikoshistoriaan kirjoitettiin  viime vuosituhannen lopulla kaksi lisäkappaletta: Vuonna 1997 tanskalainen rikollinen surmasi kaksi poliisia Tehtaan- ja Kapteeninkadun kulmassa. Vain kaksi vuotta myöhemmin suomalainen atk-asiantuntija ampui kolme henkilöä Albertinkadun ampumaradalla.

Keli oli sateeton, viisi astetta lämmintä, eurooppalaisuutta tavoitellen Punavuoressa alkuasukkaat istuivat kahviloiden terasseilla. Palasin kotiin 29 km lenkiltä 1 h 50 min kuluttua lähtemisestä.

Linkit:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Suomen_korkeimmista_rakennuksista_ja_rakennelmista

Tom Sjöberg – pornokauppias ja lestinheittäjä Rööperistä

21: Hermanni

Retki 47/55. Pyöräilty pe 25.11.

Hermannin retki hoitui työmatkalla ankeassa tihkusateessa.

Hermanni on hevosenkengän muotoinen kaupunginosa Sörnäisten pohjoispuolella. Lännessä rajana on Hämeentie, idässä Hermanni ulottuu mereen asti. Hermannissa asustelee kerrostaloissa n. 3 500. henkeä.

 

 

Hermannin kuuluisin paikka on 1800-luvun lopulla rakennettu Helsingin vankila, pahamaineinen Sörkka, joka ei siis sijaitse Sörnäisissä. Vankila palvelee 299 asiakasta Sieltä on viimeksi paettu karkauspäivänä (sic) vuonna 1993.

Hermannin suositeltavampi vierailukohde on Hämeentiellä Sauna-Hermanni, joka on yksi kolmesta Helsingissä enää toimivasta korttelisaunasta. Saunaisäntänä on Jouko Hohko, joka paremmin tunnetaan Sielun Veljien basistina. Kävijäraporttien mukaan isäntä saattaa myös ilahduttaa soitolla, jos sille päälle sattuu.

Rakenteilla oleva Kalasataman 20 000 asukkaan uudisalue kuuluu osittain Hermanniin.

Matkaa tuli 9 km ja reissu kesti 45 min.

Linkit: Sauna-Hermanni

27 Vanhakaupunki

Retki 46/55. Pyöräilty su 20.11.2011

Hyvät pyöräilykelit hemmottelevat marraskuista jaloittelijaa. Mukavan aurinkoisessa pikkupakkasessa tein pikapyrähdyksen Vanhaankaupunkiin. Vanhakaupunki on alue, johon Helsinki alun perin perustettiin vuonna 1550. Tässä kaupunki olikin 90 vuotta, jolloin lahti oli käynyt liian matalaksi merenkululle ja kaupunki siirrettiin nykyiselle paikalleen Vironniemelle.

 

Vanhakaupunki on pieni kaupunginosa, 0,32 km2 ja pari sataa asukasta. Kaupunginosassa on kuitenkin hieno nähtävyys: Vanhankaupunginkoski. Vantaanjoki laskee mereen kaksihaaraisena, toinen haara on kuvan koski ja toinen voimalaitoksen vesiputous. Kosken partaalla on ravintola Koskenranta, joka on kesäisin mukava terassipaikka. Joen haarojen välissä olevalla Kuninkaankartanonsaarella on Tekniikan museo.

Matkaa tuli 13 km ja retkeen kului vain 52 min.

24: Kumpula

Retki 45/55. Pyöräilty 17.11.2011

Kumpulan retki sujui työmatkalla. Kumpulan läpi tulee 250 kertaa vuodessa poljettua. Piti vain myöhentää lähtöä, että aurinko ehtii nousta.

Kumpulassa asuu vajaat neljä tuhatta henkeä. Alue rajautuu pääosin Kustaa Vaasan tiehen – Koskelantie – Mäkelänkatu –kolmion sisään.  Vaikka Kumpula ei ole kovin tunnettu kaupunginosa, on siellä kolme nähtävyyttä, jotka mahtuisivat pienen suomalaisen kaupungin matkailuesitteeseen.

(tässä ei ole tavanomaista kaupunginosan karttakuvaa, koska wikipediassa on Kumpulan kohdalla Sörnäisten kuva, katsokaa vaikka)

Kumpulan puutaloalue on katsomisen arvoinen, vaikka ei Tapanilan tasoinen olekaan. Talot ovat 1920-1930-luvulta.

Kumpulan maauimala on toinen Helsingin maauimaloista. Se rakennettiin olympialaisten harjoitusaltaaksi.

Kumpulan kasvitieteellinen puutarha on avoinna toukokuusta syyskuuhun. Sen alueella on myös kuvassa oleva Kumpulan kartano vuodelta 1844.

Kumpulanlaakso on ollut uutisissa viime aikoina, kun kiistelyn aiheena on ollut, voidaanko sen halki rakentaa joukkoliikennekatu. Tämä häiritsisi laaksossa olevan siirtolapuutarhan harrastajia, mutta toisaalta lyhentäisi matkaa Pasilaan.

Matkaa Kumpulaan tuli 7 km. Nyt lähtee viimeiset kymmenen retkeä!

14: Taka-Töölö

Retki 44/55. Pyöräilty 13.11.2011

Isänpäivän retkelle piti lähteä koko perheen, mutta Jesselle oli noussut pieni kuume. Retki suuntautui Taka-Töölöön. Taka-Töölö on suurehko kaupunginosa keskustassa Mannerheimintien kummallakin puolella. Idässä rajana on Töölönlahti ja rata, pohjoisessa Nordenskiöldinkatu-Stenbäckinkatu, etelässä Pohjoinen Hesperiankatu ja lännessä meri. Asukkaita on vajaa 15 000.

Taka-Töölössä on runsaasti nähtävää: Uimastadion, Olympiastadion, Töölön jalkapallostadion, Jäähalli, Sibelius-monumentti, Oopperatalo ja Talvipuutarha. Kaupunginosassa on myös useita sairaaloita.

Kävimme Olympiastadionin tornissa, portaat oli suljettu, joten jouduimme tyytymään hissiin. Näkymät olivat huikaisevat. Kävimme myös Sibelius-monumentilla, jossa ei tähän vuodenaikaan montaa turistia ollut.

Paluumatkalla pysähdyimme Nikon kanssa Oulunkylän Mäkitupaan nauttimaan isänpäiväjuomat.

Matkaa tuli 27 km ja retki kesti kolme tuntia.

16: Ruskeasuo

Retki 43/55. Pyöräilty 10.11.2011

Tilanne projektissa menee tiukaksi. Avoimet viikonloppujen päivät eivät enää riitä jäljellä olevien retkien suorittamiseen. Viime viikolla yritin lähteä töistä ennen neljää retkelle, mutta silloinkin oli jo niin hämärää, ettei kuvaamisesta olisi tullut mitään. Siispä uudella taktiikalla tällä viikolla: käyn retkellä ennen kuin menen töihin! Mukavan aurinkoinen pakkasaamu suosi retkeä, tosin pakkasta oli vajaa viisi astetta.

Ruskeasuo on seitsemän tuhannen ihmisen kerrostaloasuinalue Mannerheimintien päässä, sen kummallakin puolella. Lännessä rajana on Pikku-Huopalahti ja pohjoisessa Hakamäentie, etelässä rajana on Ratsastie ja idässä se kulkee Keskuspuistossa. Alueeseen kuuluu myös siirtolapuutarha (vain ruotsin kielisille!) sekä useita ratsastustalleja, mm. poliisihevosten talli. Olympiahistoriaan Ruskeasuo jäi kouluratsastuksen pitopaikkana. Ruskeasuolla on myös Tilkan entinen sotilassairaala (vuoteen 2005 asti, nykyisin vanhusten hoivakoti), komea funkkisrakennus arkkitehtinä Olavi Sortta.

Kuva-aiheena on uudempaa arkkitehtuuria, terassitalo osoitteessa Punamäenpolku 1. Reijo Jallinojan piirtämä rakennus valmistui vuonna 1994 ja edustaa tyylillisesti ns. Oulun koulua.Rakennus on jännittävämpi toiselta puolelta mutta sieltä en saanut kunnon kuvaa, käykää katsomassa! Rakennus on Pikku-Huopalahdessa, joka ei ole kaupunginosa eikä osa-alue;alue jakaantuu usean kaupunginosan alueelle.

Linkit: Hesarin juttu terassitalosta

Töihin päästyäni matkaa retkelle tuli 15,5 km ja aikaa meni 1 h 5 min.

03 Kaartinkaupunki

Retki 42/55. Poljettu su 30.10.2011

Mukavat pyöräilykelit jatkuvat. Kaartinkaupungin retkelle sain seuraksi isäni, joka oli kyläilemässä.

Kaartinkaupungissa on vain 1 000 asukasta, mutta sen nähtävyydet ovat tuttuja kaikille Helsingin turisteille: Esplanadi, Havis Amanda ja Kauppatori.

Nimensä kaupunginosa on saanut kuvassa näkyvän Kasarmitorin laidalla olevasta Kaartin kasarmista, jossa nykyään on Puolustusvoimien Pääesikunta. Tori on hieno paikka katsella 1800-luvun arvorakennuksia ja 1970-luvulla niiden väleihin pystytettyjä hirvittäviä laatikoita.

Kaartinkaupungista poljettiin suoraan kotiin. Matkaa tuli 27,5 km ja aikaa meni reilut 2 tuntia.

07: Ullanlinna

Retki 41/55. Pyöräilty 20.10.2011.

Kiire tulee tämän projektin kanssa. 14 retkeä vielä jäljellä ja loppuvuoden ohjelma aika tiukka muissa toimissa.

Pyörän selkään töistä ja keskustaan. Ullanlinna on Helsinginniemen eteläkärjen keskellä, idässä Kaivopuisto ja lännessä Punavuori ja Eira.

Olettekin varmaan ihmetelleet, kenestä Ullasta kaupunginosa on saanut nimensä. Kyseessä on Ulrika Eleanora, Ruotsin kuningatar (1688-1741). Kaupunginosassa asuu 10 000 ihmistä ja siihen kuuluvat myös Sirpalesaari, Liuskasaari ja Uunisaaret.

Kaupunginosan suurin viheralue on Tähtitornin vuori, jota myös Tähtitorninmäeksi kutsutaan. Mäen päällä on Haaksirikkoiset-patsas on vuodelta 1898. Siinä voi nähdä haaksirikkoutuneen perheen lisäksi vahvaa sortovuosien symboliikkaa. Lähistöllä sijaitseva Ullanlinnanmäki ei sen sijaan kuulu lainkaan Ullanlinnaan, vaan Kaivopuistoon.

Ullanlinnasta voi bongailla useita arvotaloja ja merkkihenkilöiden entisiä asuintaloja. Täällä ovat asuneet mm. Kekkonen, Ståhlberg ja Lenin. Hieno katukokonaisuus on esimerkiksi Huvilakatu, johon tosin joku mielipuoli on 70-luvulla onnistunut lykkäämään yhden laatikon jugendtalojen keskelle. Huvilakujalla on pyöräilykartan mukaan joku nähtävyys, mutta edes paikallinen koiranulkoiluttaja ei osannut sanoa mikä se oli. Piinallisen usein ihmiset muuten tulevat kysymään, tarvitsenko apua, kun tutkin karttaa. En tarvitse, olen kotikaupungissani ja erinomainen suunnistaja!  Tai no – ainakin olen kotikaupungissani. Tunnustettakoon, että kartan lisäksi tarvitsen usein myös gepsiä.

Ullanlinnassa on myös Mikaelinkirkko, joka mielestäni on Helsingin kolmen komeimman kirkon joukossa. Kaupunginosan hienoin rakennus on silti Lars Soncin suunnittelema Eiran lääkäriasema. Tätä rakennusta voi tarkastella joka puolelta ja löytää kiinnostavia yksityiskohtia. Eiran lääkäriasema ei siis sijaitse Eirassa, Laivurikadun itäpuoli on Ullanlinnaa. Vaan tiedättekö mitä? Lääkäriasema ei ole saanut nimeään kaupunginosan mukaan, vaan toisin päin. Ensin oli lääkäriasema, joka sai nimensä islantilaisen Edda-mytologian lääketaidon jumalattaren Eir’n mukaan vuonna 1905 ja sen jälkeen nimettiin viereinen kaupunginosa.

Pakko myöntää, että retkelle lähtö tuntui hiukan pakkopullalta, mutta nyt tuntuu hyvältä kun sai liikuntaa ja vielä tietoakin. Matkaa töistä kotiin kertyi vajaan kahden tunnin aikana 21 km ja aamulla vajaa kymppi siihen päälle. Nyt saunaan!

06: Eira

Retki 40/55. Pyöräilty su 9.10.2011

Retki Eiraan alkoi kahden asteen lämpötilassa aurinkoisena syysaamuna. Sain taas naisseuraa mukaani vauhtia pitämään.

Eira on Helsingin pienin kaupunginosa, vain 0,17 neliökilometriä. Tuhat asukasta siihen gettoon on kuitenkin saatu ahdettua merituulten riepoteltavaksi.

Vielä 1800-luvun lopulla Eiraa pidettiin liian syrjäisenä paikkana asunnoille ja aluetta suunniteltiinkin teollisuusalueeksi. Rakennuskanta syntyi vuosikymmenessä viime vuosisadan alkupuolella.

Kaupunginosassa ei ole varsinaisia nähtävyyksiä, toisaalta koko kaupunginosa on nähtävyys pieniä palatseja muistuttavine jugendtaloineen ja suurlähetystöineen.

Kiersimme Eirassa melkein kaikki kadut taloja katsellen. Hienona yksityiskohtana mäen päällä, Engelinaukiolla, oli penkillä kolme spurgua aloittamassa sunnuntaipäiväänsä. Olivatpa hekin päässeet Eiraan!

Kuvassa Juhani Ahon patsas ja tyypillinen eiralaisresidenssi.

Eirasta palattiin ilman taukoja kotiin. Retki kesti vain 2,5 tuntia ja kilometrejä tuli 31,3 km.

31: Lauttasaari

Retki 39/55. Pyöräilty 8.10.2011

Vaimolla oli syntymäpäivä. Hän oli toivonut lahjaksi jotain ihanaa matkaa. Niinpä otin hänet mukaan pyöräilemään Lauttasaareen. Menomatkalla ei satanut.

Lauttasaari liitettiin Helsinkiin vuonna 1946. Sitä ennen se oli osa Huopalahden kuntaa. Lauttasaaressa ei ole osa-alueita..

Saareen vie nykyään neljä siltaa. Ensimmäinen valmistui vuonna 1935, mutta sitä ei enää ole, nykyinen Lauttasaaren siltä korvasi sen vuonna 1967.

Jollei Länsiväylän tuomaa meluhaittaa oteta huomioon, Lauttasaari on mukava lintukoto keskustan kupeessa. Viiden neliökilometrin saareen mahtuu 20 000 asukkaan lisäksi myös mukavasti ulkoilualueita. Kävimme tutustumassa Särkiniemen alueeseen, jossa hienojen merinäköalojen ja tervaleppälehdon lisäksi oli yllättävä mökkikylä: kymmeniä  pikku mökkejä, jotka eivät olleet viljelypalstoja vaan tehty vain pakopaikaksi kivikaupungista.

Saaren keskellä on 30 metrin korkuinen Myllykallio, josta on hyvät näköalat merelliseen Helsinkiin ja Espooseen. Kalliolla on myös II maailmansodan aikainen ilmatorjuntatykki.

Tauko pidettiin Lauttasaaren “kasinonrannan” kahvilassa, joka osoittautui varsinaiseksi löydöksi: haudutettua teetä ja hyvä leivonnaisvalikoima. Ja vielä ilmakin oli aurinkoinen ja lämmin.

Kävimme vielä katsomassa vesitornin, jonka jatkokäyttö on tällä hetkellä kovasti puhututtava asia. Vanhalta betonirotiskoltahan se näytti ja on liikenteellisesti hankalassa paikassa.

Paluumatka päätettiin tehdä Kuusisaaren kautta vaikka taivas lännessä näytti tummalta. Huoli ei ollut turha, Lehtisaaressa vettä tulikin ihan riittävästi ja Lehtisaaren koulun katos tuli tutuksi kolmen vartin ajan. Vaan päästiinhän sieltä kotiin ja saunaan kun sade hiukan hiljeni.

Tietäkäätte, että olin eilen Lauttasaaressa. Mikä ihana matka, mikä ihana kohde! Meitä oli kaksi ja hän oli oikein viehättävä. Kaikki sujui kuin tanssi …Kyllä Lauttasaaren uimaranta on kuin pikku Napoli. Ihanaa kakkua ja kaikenlaisia virvokkeita. Ja mitä kaunista siellä saakaan nähdä!
Lehtileike 6.7.1916 

Polkemista tuli 41,9 km ja aikaa koko retkeen kului viisi tuntia.

Linkit:

Kotiseutureitti Lauttasaaressa
Uutisointia Lauttasaaren vesitornista

56: Salmenkallio

Pyöräilty 1.10.2011 osana liitosalueiden retkeä.

Viides ja viimeinen kaupunginosa vuoden 2009 liitosalueista oli Salmenkallio. Sen Helsinki nappasi osittain Sipoolta ja osittain Vantaalta. Sielläkään ei vielä asukkaita ole, junarata sen sijaan on, Vuosaaren satamarata kulkee alueen halki, pääosin tunnelissa.

Vuosaaren retkeltä tuttu Mustavuoren luonnonsuojelualue on osittain Salmenkalliossa. Myös pari muuta luonnonsuojelualuetta on, mm. pronssikautinen hauta. Kuva on otettu aivan Vuosaaren rajalta.

Salmenkalliosta poljettiin kotiin, matkaa viiden tunnin reissulle tehtiin 58,9 km.

57: Talosaari

Pyöräilty 1.10.2011 osana liitosalueiden retkeä.

Talosaaressa ei juuri taloja ole, asukkaita on kuutisenkymmentä. Ratsastuksen harrastajille kaupunginosa saattaa olla tuttu siellä sijaitsevan Husön ratsastuskoulun johdosta. Ratsutilan päärakennus (kuvassa) onkin melko hieno. 

Talosaaresta matka jatkui Salmenkallioon.

 

 

58: Karhusaari

Pyöräilty 1.10.2011 osana liitosalueiden retkeä.

Karhusaari olikin myönteinen yllätys. Odotin näkeväni liitosalueilla vain metsää ja peltoa, mutta Karhusaaresta paljastuikin varsinainen kultahammasrannikko. Kaupunginosan talot olivat toinen toistaan pompöösempiä linnoja, alle 300 neliön talolla ei alueella kehtaa koiraansa ulkoiluttaa kuin pimeällä. Karhusaaren liittäminen Helsinkiin olikin hieno kaappaus verotulomielessä, sillä kaupunginosa pomppasi tulotilastossa heti kolmoseksi Kuusisaaren ja Kaivopuiston jälkeen. Kauas taakse jäivät Eira, Kaartinkaupunki ja Jollas.

 

Karhusaari on käymisen arvoinen retkikohde kaikille talojen ystäville. 20 km Helsingin keskustasta. Karhusaaressa ei ole juuri kaava rajoittanut arkkitehtien mielikuvituksen lentoa. Vierekkäin saattaa olla täyshirsinen kelohuvila ja moderni lasipalatsi.

Karhusaaresta matka jatkui Östersundomin ainoassa ruokapaikassa nautitun pizzan ja ykkösoluen jälkeen Talosaareen.

59: Ultuna

Pyöräilty 1.10.2011 osana liitosalueiden retkeä.

Ultuna on kaupunginosanumeroinnissa viimeinen kaupunginosa. Ultuna jakaantuu kahteen osa-alueeseen: Landbohon ja Puroniittyyn. Ja tosiaankin jakaantuu: vaikka osa-alueilla on muutaman kilometrin yhteinen raja, alueelta toiseen ei pääse kuin alittamalla Porvoon moottoritie ja koukkaamalla Östersundomin puolelle.

 

 

Landbon tuhat asukasta asuvat uudella omakotialueella, joka muistutti asuntomessualuetta ja oli pelottavan autio. Mitään palveluita alueella ei ole, bussi sentään vie Itäkeskukseen. Kuvassa talo alueen omaleimaisemmasta päästä.

 

 

Naapuriosa-alueelle Puroniittyyn päästiinkin siis kätevästi viiden kilometrin lenkin heittämällä. Puroniityssä ei ole yhtään mitään. Muutama talo ja metsää. Helsingin osa-alueiden kiinnostavuusrankingissa sijoilla 125-129. Puroniittyä voi sentään suositella kohteeksi, jos haluaa käydä Helsingin pohjoisimmassa pisteessä SEKÄ Helsingin itäisimmässä pisteessä. Kuvassa puro, josta alue saattaa olla saanut nimensä.

Ultunasta jatkettiin Karhusaareen.

55: Östersundom

Retki 38/55. Pyöräilty la 1.10.2011

Kaupunginosajaloittelun johtoryhmä päätti, että vuoden 2009 Sipoolta liitetyt alueet saa kiertää yhdellä retkellä. Liitosalueilla on lähinnä metsää ja peltoa, joten ei tuntunut järkevältä tehdä kotoa viittä eri retkeä niitä ihmettelemään.

Tälle retkelle sain seuraakin ja vieläpä naisseuraa! Mukavassa auringonpaisteessa tehty retki alkoi Östersundomista, joka on liitosalueista suurin ja väestömäärältään suurin, mikä sekään ei tarkoita kuin 540 asukasta.

 

Östersundomissa näkemisen arvoista on lähinnä kartano. Se on yksityiskäytössä, mutta viereen pääsee, kunhan ei harjoita asiatonta läpikulkua.

Östersundomista matka jatkui Ultunaan.

30: Munkkiniemi

Retki 37/55. Pyöräilty la 10.9.

Kesäisessä alkusyksyn säässä retki suuntautui Länsi-Helsingin Munkkiniemeen. Munkkiniemessä on kuusi osa-aluetta ja 17 000 asukasta.

 

 

 

 

Koillisesta lähestyttäessä saavutaan ensimmäisenä Niemenmäkeen, joka on melko persoonaton 60-luvun kerrostaloalue. Pitkänomainen Niemenmäki lienee lähes kaikille tuntematon, mutta moni on sen läpi ajanut yrittäessään oikaista Vihdintieltä Turuntiellä Lapinmäentietä pitkin. Erikoisuutena Niemenmäessä oli varmaankin Helsingin suurin konsentraatio Yksityisalue-kylttejä, ikään kuin kansanjoukot muuten tunkisivat kerrostalojen pihoille jouten oloa harjoittamaan.

Niemenmäen länsipuolella on Munkkivuori, joka on hyvin suunniteltu kerrostaloalue, jossa asuu neljännes Munkkiniemen asukkaista Läpiajoliikennettä ei ole, vaan liikenne kulkee aluetta kiertävällä Ulvilantiellä. Munkkivuoren ostari on shoppailun harrastajille pakollinen pyhiinvaelluskohde. Se on nimittäin Suomen ensimmäinen ostari, vuodelta 1959 ja yhä vireän elinvoimainen. Täällä ollaan kokonaisen elämänmuodon syntysijoilla!

Munkkivuoren länsipuolella on Talinranta, uusi osa-alue, jossa on reilut tuhat asukasta. Talinrannasta oli vaikea löytää mitään kovin kiinnostavaa, kuvan kanavanpätkä Mesenaatintien päässä oli aika mukava

 

 

 

Munkkiniemen keskellä on Vanha Munkkiniemi, osa-alue, joka monien mielestä varmaankin on yhtä kuin Munkkiniemi.  Vanhassa Munkkiniemessä nähtävyyksiä riittää valittavaksi, Eliel Saarisen kunnianhimoisen kaupunkisuunnittelun tuloksena syntynyt Munkkiniemen puistotie, Munkkiniemen kartano, hotelli Kalastajatorppa, Ville Valon asuintalo. Sekä muutamia Alvar Aallon kohteita kuten kuvan kerrostalo Riihitiellä. Se ei siis ole vain kerrostalo vaan mestarin leikittelevää muotokieltä. Vanhassa Munkkiniemessä asuu noin puolet Munkkiniemen kaupunginosan asukkaista.

Vanhasta Munkkiniemestä lähdettäessä Kaakkoon tullaan Kuusisaareen, joka on tullut tunnetuksi lähetystöistään ja miljonäärien taloista. Osa-alueella on myös kaksi taidemuseota, josta kuvassa Villa Didrichsen ja pihalla oleva Henry Mooren veistos.

 

 

Edelleen Kuusisaarentietä länteen edetessä tullaan Lehtisaareen, jossa ruoho myös on hieman vihreämpää: asukkaiden keskitulot ovat kaupungin osa-alueista neljänneksi korkeimmat (edellä Koivusaari, Kaivopuisto ja Eira). Siihen nähden rakennuskanta on melko tavanomaista 60- ja 70-luvun kerros- ja rivitaloa, monet sentään mukavasti merinäköalalla.

Paluumatkalla oli tankkaustauko Hotelli Haagassa EM-lentopalloa katsellen. Kilometrejä tuli 41 ja matka kesti viitisen tuntia.