Loppuraportti

Projekti on nyt ohi. Muutamia hajahuomioita matkan varrelta:

- Kaksi pummia tuli tehtyä. Ulkosaarten retkellä jäi Itäsaaret ja Aluemeri käymättä. Meriselitys löytyy heinäkuun retkien joukosta.

- Alun perin tarkoitus oli tehdä oma retki kaikkiin 59 kaupunginosaan. Päätin kuitenkin käydä 2009 Sipoon liitosalueet yhdellä retkellä. Retkiä tuli siis 55.

- Kävi hyvä tuuri kelien suhteen. Jos lumi olisi tullut lokakuussa, olisi ollut aika tuskaista tehdä viimeiset 10 retkeä. Myös terveys säilyi koko vuoden. Parin viikonkin sairastelu olisi vetänyt aikataulun tiukalle.

- Liikuntaa ja ulkoilua tuli toistasataa tuntia. Siitä ainakin puolet olisi jäänyt tekemättä ilman projektia.

- Helsinki-yleistietoa tuli huimasti lisää. Retkituntia kohden meni pari tuntia valmisteluun ja raportointiin.

Kiitokset kotijoukoille kärsivällisyydestä, tuesta ja osallistumisista retkiin!

Blogi ei ihan vielä kuole! Hautomossa on muutama erikoisartikkeli kaupunginosiin liittyen. Niitä luvassa 2012 puolella.

11: Kallio

Retki 55/55. Pyöräilty la 17.12.2011

Olin suunnitellut viimeisen retken hienosti: Avoin kutsu kaikille, Kallion nähtävyydet, saunomista ja ruokailu. Kävikin sitten niin, että kukaan ei lähtenyt mukaan, oliko sitten joulunalusaika syynä, pitää toteuttaa kuluttajakansalaisuuttaan kaupassa. Jessekin perui viime hetkellä säätilan nähtyään. Kotoa lähtiessä se olikin huono, vaan kuinkas sitten kävikään.

Kallio lienee tällä hetkellä Helsingin trendikkäin kaupunginosa; kiinteistövälittäjien ja kaupunkitoimittajien mielestä Kallio käsittää myös puolet naapurikaupunginosista. Tosiasiassa Kallio on vain neliökilometrin kokoinen alue, jolla tosin asuu 18 000 ihmistä. Rajoina ovat Hämeentie, Helsinginkatu ja meri (Töölönlahti, Tokoinranta, Siltavuorensalmi).

Kallio jakaantuu kolmeen osa-alueeseen. Idästä päin saavuttaessa tulin ensimmäiseksi Torkkelinmäelle. Torkkelinmäellä on kaksi Helsingin kolmesta toiminnassa olevista korttelisaunoista, vieläpä aivan vierekkäin, Sauna Arla Harjutorilla ja Kotiharjun sauna Harjutorinkadulla. Ehdottomasti suositeltavia käyntikohteita nämä osat elävää kulttuurihistoriaa. Torkkelinmäellä sijaitsevat myös Ryhmäteatterin Pengerkadun näyttämö, Kallion kirjasto, Karhupuisto sekä muutama oppilaitos, komeimpana Metropolian rakennus.

Kun ylitetään Viides linja, saavutaan osa-alueelle Linjat. Linjojen nähtävyyksiin kuuluvat Kallion kirkko, jolle johtava Siltasaarenkatu muodostaa Unioninkadun kanssa hienon viivasuoran linjan Suurkirkolta Kallion kirkolle. Myös Helsingin kaupunginteatteri kuuluu Linjoihin, samoin Eläintarhan huvilat.

Hämeentien liikennevaloissa seistessä keli ei ollut enää huono. Se oli umpisurkea, tuuli oli yltynyt niin, että sitä vasten joutui nojaamaan pysyäkseen pystyssä ja sade tiukkeni koko ajan. Valojen vihdoin vaihtuessa saavuin projektin viimeiselle osa-alueelle, Siltasaareen. Sen nähtävyyksiä ovat Hakaniemen tori sekä Kauppahalli, johon päätin mennä kuivattelemaan ja lämmittelemään. Halli tuntui hyvin elinvoimaiselta, ainakin näin joulun alla tungos oli sellainen, että en siellä kauaa kestänytkään. Halli sinänsä on viehättävä, myyntitiskien herkkujen lisäksi siellä on useita kahviloita ja yläkerrassa 40 käsityöliikettä. Siltasaaresta keskustaan vie Pitkäsilta, joka joidenkin stadilaisten mielestä erottaa kaupungin lähiöistä. Toisaalta joidenkin kalliolaisten mielestä sitä ei kannata ylittää, koska toisella puolella kaikki on niin kallista. Siltasaaressa on myös camp-henkinen Maailman rauha -patsas, Neuvostoliiton "lahja" Helsingille. Hirvitys on 20-vuoden historiansa aikana tervattu ja yritetty räjäyttää. Mainittakoon, että Hakaniemi nimistä kaupunginosaa tai osa-aluetta ei ole olemassa, vaikka Hakaniemi onkin tärkeä osa Suomen poliittista historiaa. Onhan siellä monien työmarkkinajärjestöjen päämajat sekä työväenyhdistyksen päämaja Paasilinna, joka sisällissodan aikaan oli punaisten päämajana.

Kallio olisi tarjonnut monta ihanaa baaria lämmikkeen nauttimiseen, mutta märkänä ja kuraisena en viitsinyt niihin jäädä istumaan. Kotimatka sujuikin sitten vastatuulessa ja rankkasateessa. Silti nauratti vaan, kun urakka nyt on ohi ja jatkossa voi lähteä lenkille mihin suuntaan huvittaa. Tosin tämänkin päivän lenkki olisi aivan sataprosenttisen varmasti jäänyt tekemättä ilman projektia. Ihmetyttää vaan ne kolme muuta näkemääni pyöräilijää, mikä heidän selityksensä oli?
Reissu kesti kaksi tuntia ja matkaa tein 25 km.

22: Vallila

Retki 54/55. Pyöräilty ma 14.12.

Myös Vallilan retki hoitui työmatkalla, harmaana ja kosteana joulukuun aamuna. Vallila on yksi Helsingin monimuotoisimmista kaupunginosista. Siihen kuuluvat toisaalta toimistokorttelit Elimäenkadun ympärillä, toisaalta Vallilan reunalta alkaa kaupungin syke Harjussa ja kaupunginosan ydin puolestaan on idyllinen ja rauhallinen Puu-Vallila.

Vallila on kantakaupungin kaupunginosaksi melko iso, 1,3 km2. Asukkaita on silti laajoista työpaikka-alueista ja useista oppilaitooksista johtuen vain reilut 7 000. Rajoina ovat Aleksis Kiven katu,Hämeentie ja Kumpulantie. Pohjoisessa raja kulkee Vallilan siirtolapuutarhassa.

Vallilan nähtävyyksiä ovat Suomen suurin uimahalli, Mäkelänrinteen uintikeskus sekä käärmeitä ja liskoja esittelevä trooppinen eläintalo Tropicario Sturenkadulla. Vallilan maamerkkejä ovat mereltäkin erottuva Paavalin kirkko (vieressä vallilalaisen 1930-luvun nyrkkeilijäsuuruuden Gunnar Bärlundin patsas) sekä Dallape-puistossa oleva Harjun nuorisotalo, entinen ruumishuone, joka ei siis sijaitse Harjussa.

Linkit:
Tropicario
Geebeen patsas

12: Alppiharju

Retki 53/55. Pyöräilty ma 12.12.2011

Viikonlopun retki jäi tekemättä, joten vahinko piti ottaa takaisin maanantaina työmatkalla viiden asteen aamupakkasessa.

Alppiharjun osa-alueet on helppo muistaa: Ne ovat Alppila ja Harju. Ei siis Alppi ja Harjula.

 

 

 

Alppilassa asuu reilut 4 000 henkeä. Se on ilahduttavan selkeärajainen osa-alue, rajoina ovat Aleksis Kiven katu, Sturenkatu  ja junarata. Alppilassa on Suomen suosituin huvipuisto, joissain lähteissä myös Suomen suosituin nähtävyys, Linnanmäen huvipuisto. Sinne ei nyt joulukuisena maanantaina ollut menemistä. Linnanmäen vieressä on Alppipuisto, kiva paikka viettää vaikka piknikkiä.

Alppilassa on myös Alvar Aalto–fanien pakollinen käyntikohde – Kulttuuritalo, jossa ovat veivanneet muun muassa Jimi Hendrix ja Frank Zappa.

Harju onkin kaupunginosatietäjäksi havittelevalle antoisa osa-alue. Viikoittain pääsee huomauttamaan jonkin lehden kaupunkitoimitusta siitä harhaluulosta, että Vaasankatu tai Brahen kenttä (Kallion kenttä) sijaitsisi Kalliossa. Ei sijaitse – Kallion raja kulkee Helsinginkatua (“Hesari”) ja nuo kohteet ovat siis Alppiharjussa, tarkemmin Harjun osa-alueella. Muut Harjun rajat ovat Sturenkatu, Aleksis Kiven katu ja Hämeentie. Harju käsittää vain muutaman korttelin ja on 0,27 km2 kokoinen, asukkaita on silti yli 7 000 ja Harju taitaa olla Helsingin asukastihein osa-alue. Vaasankadulla kuvataan lähes kaikki “Kallioon” sijoittuvat TV-ohjelmat ja elokuvat, se näyttää tarpeeksi paheen pesältä kun joka toinen liike on thaihieronta tai seksikauppa ja joka toinen on kuppila. Harjun maamerkkinä on Brahen kentän (“Brakun”) viereisellä mäellä oleva Aleksis Kiven koulu (kuvassa pahamaineisen “Vaasiksen” eli “Puukkobulevardin” päässä). Kulttuuria Harjussa tarjoaa muun muassa Ryhmäteatterin uusi näyttämö Helsinginkadulla sekä Valtimonteatteri Aleksis Kiven kadulla. Spontaaneja performansseja voi nähdä Sörnäisten metroaseman viereisellä Vaasanaukiolla, joka tunnetaan myös nimillä Piritori ja Ikuisen vapun aukio.

Matkaa tuli 13,4 km ja reissu kesti tunnin. Kaksi retkeä jäljellä!

15: Meilahti

Retki 52/55. Pyöräilty 6.12.2011

Sulat pyöräilykelit näyttävän olevan ohi. Itsenäisyyspäivän vastaisena yönä oli tullut hiukan lunta ja baanat olivat jäässä. Päätin kuitenkin yrittää. Se olikin hyvä valinta, sillä Keskuspuiston hiekkatiet olivat pääosin sulat.

Meilahdessa (hels. Meikku) asuu vajaat seitsemän tuhatta asukasta. Väestöntiheys on vain 3000 asukasta/km2, kun se naapurikaupunginosassa Taka-Töölössä on 2,5 kertainen. Tämä selittyy laajoilla virkistysalueilla sekä laajalla sairaala-alueella. Meilahden rajana kaakossa on Stenbäckinkatu, pohjoisessa Mannerheimintie ja lännessä Pikku-Huopalahti.

Asutus on pääasiassa Paciuksenkadun pohjoispuolella. Sen eteläpuolella on laaja Meilahden puisto, jota halkovalla Tamminiementiellä on Meilahden keskeiset nähtävyydet: Meilahden kartano (kuvassa), Helsingin taidemuseo, Urho Kekkosen museo Tamminiemi (nyt remontissa vuoteen 2012), useita puuhuviloita, kuten Villa Tomtebo sekä Seurasaaren ulkomuseo erillisessä saaressa. Sama tie jatkuu Seurasaarentienä ja sen varrella on presidentin virka-asunto Mäntyniemi.

Markus Talvion suunnittelema Meilahden kirkko sijaitsee Jalavatien kulmassa, kuten myös hammashoitola, jonka sijainti lienee kirvoittanut muutaman Nightmare on Elm Street, -tyyppisen sutkauksen.

Paluumatkalle sain pummattua itselleni ja pyörälleni kyydin keskustasta bongatulta joogapimulta.Polkemista tuli silti 21,5 km ja aikaa kului 1 h 45 min. Enää kolme retkeä jäljellä!

10: Sörnäinen

Retki 51/55. Pyöräilty 5.12.2011

Sörnäisten retki sujui työmatkan yhteydessä. Aamu valkeni aurinkoisena, mutta asfalttitiet olivat jäässä, poljinkin jokivartta ja Arabianrantaa. Hiekkatiet ovat tähän vuodenaikaan parempia pyöräilijälle kuin asfaltti.

Sörnainen on yksi Helsingin mielenkiintoisimpia kaupunginosia, siinä mielessä, että siellä tapahtuu. Päivän Helsingin sanomissa oli juuri tänään puolen sivun juttu siitä, miten Ullanlinnaan rakennetaan KAKSI uutta taloa. Hienoa,olisi hyvä ymmärtää myös mittakaava: Sörnäisten Kalasatamaan asutetaan seuraavan 20 vuoden aikana 20 000 ihmistä.  Tosin mittakaava tässäkin, tämä samainen määrä on vain pääkaupunkiseudun yhden vuoden kasvu.

Uuteen Kalasataman alueeseen tulee muun muassa Kampin keskusta suurempi kauppakeskus ja 126-metrisiä tornitaloja, jotka muodostavat upean portin Itäväylältä kaupunkiin.

Sörnäisissä asuu nyt noin 7 000 ihmistä. Kaupunginosan rajat ovat hankalasti hahmotettavia, lännessä Hämeentie, lounaiskulmassa Hakaniemen silta, pohjoisrajat kannattaa tarkastaa Kiinteistökartasta, johon pysyvä linkki löytyy oikealta.

Sörnäisten tärkein nähtävyys on Suvilahden kulttuurikeskus, josta ollaan peruskorjaattava rakennus kerrallaan kehittämässä “Itäinen Kaapelitehdas”. Alueen keskeisiä toimijoita tällä hetkellä ovat sirkustaiteen keskus Cirko, Oranssi sekä Teatteri Kultsa. Alueella toimii myös vireä graffitiskene, Suvilahden graffitiaidassa on jatkuva päivittäin vaihtuva näyttely.

Muuta kiinnostavaa Sörnäisissä on Teatterikoulu Haapaniemenkadun kulmassa, Timo Penttilän piirtämä Hanasaaren hiilivoimala, jonka kohtalosta käydään parhaillaan keskustelua sekä Merihaka, jota yleisesti sanotaan Suomen rumimmaksi kaupunginosaksi, mikä ehkä johtuu kontrastista vastarannan klassisen kauniiseen Kruununhakaan. Onhan Merihaassa hyviä suunnitteluideoita, kuten autojen ja ihmisten erottaminen eri liikennekerroksiin.

Ja jos odotitte vastausta siihen, onko se Sörkka tai Sörkkä, minä en tiedä. Aidot Stadin kundit käyvät tästä päättymätöntä keskustelua. Viisaimmat sanovat, että kumpikin käy.

Matkaa tuli töihin asti 13,7 km ja aikaa meni 57 min.

Linkit:

Kalasatama tietopaketti kaupungilta
Kalasataman pilvenpiirtäjien havainnekuva
Hanasaaren voimalan tulevaisuudesta
Suvilahden Kulttuurikeskuksen tarjonta

4: Kamppi

Retki 50/55. Pyöräilty la 3.12.2011

Jos edellinen retki ei tarjonnut paljoa tutustuttavaa, Kampissa sitä riitti. Kampin retken tein aurinkoisessa pikkupakkasessa. Tiet olivat tosi liukkaita, mutta pyörän selässä pysyi paremmin pystyssä kuin kävellen.

Kamppi on aika tyhmä nimi, “käännös” ruotsinkielisestä nimestä Kampen, joka tulee armeijan harjoituskentästä, joka Kampin alue oli vielä Ruotsin vallan aikana. Alue rakennettiin vasta 1800-luvulla. Nykyään Kampissa asuu 10 000 henkeä aika tarkkaan neliökilometrin kokoisella alueella, jota rajaavat Mannerheiminitie, Rautatienkadut, Uudenmaankatu ja Bulevardi. Lännessä Kamppi rajoittuu melkein mereen, rantalaituri kuuluu Länsisatamaan. Kampin keskeiset kadut nimettiin suosituimpien venäläisten ortodoksipyhimysten mukaan. Fennomanian jäljiltä Anna ja Yrjö saivat jäädä, ilmeisesti riittävän suomalaisen kuuloisina, mutta Andreaksen ja Vladimirinkadut muuttuivat Lönnrotin ja Kalevankaduiksi.Albertinkatu puolestaan on saanut nimensä alueen kaavoittajan Ehrenströmmin mukaan.

Shoppailua harrastaville Kamppi on todennäköisesti Suomen antoisin kaupunginosa, onhan siellä sekä Kampin keskus, että Forum kuten myös lukuisia kivijalkamyymälöitä. Minäkin olen usein shoppaillut Kampissa, siellä on nimittäin Alkon Lippulaivamyymälä, jossa on hienot valikoimat oluita ja viinejä.

Kampin metroaseman lähistön tunnettuja rakennuksia ovat Lasipalatsi (1935), Tennispalatsi (1938), Sähkötalo (1973) ja Graniittitalo (1985).. Radison SAS-hotellin takaa siintää synagoga, niitä on Suomessa vain kaksi.

Mutta Kamppihan on muutakin kuin asemanseutu. Siellä on muun muassa Ruttopuisto, jonne haudattiin vuoden 1710 ruttoepidemian uhrit. Puistossa oleva kirkko ei ole mikä tahansa vanha kirkko, vaan Vanha kirkko. Viereisessä Lönnrotinpuistikossa on, arvatkaa kenen patsas.

Bulevardia rantaan päin matkatessa tulee vastaan useita hienoja rakennuksia, muun muassa kaunis Aleksanterin teatteri (1868), jossa ooppera toimi vuoteen 1993 asti. Teatterin alkuperäinen toiminta-ajatus oli “Miellyttävän ja hyödyllisen ajanviet­teen suominen virkamies­ten yhteisöl­le.”

Teatterin naapurissa on yksi Helsingin vaikuttavimmista rakennuksista, entinen Teknillisen korkeakoulun päärakennus (1874). Nykyään palatsimaisesta tunnelmasta  pääsevät nauttimaan Metropolian opiskelijat. Koulun julkisivu (vain osa mahtui kuvaan) pääsee oikeuksiinsa, koska sen edessä on Hietalahden tori, jossa tosin vierailuajankohtana oli vain  hyvin yksinäinen perunanmyyjä. Torin laidalla on Hietalahden kauppahalli, josta on turha enää lihaa etsiä, sillä siellä myydään nykyään taidetta ja antiikkia (venäläisturisteille).

Hiukan alkoi varpaita kipristelemään, joten takaisin kotiin. Matkaa tuli 29 km ja aikaa meni 2 h 15 min kun piipahdin myös HSL:n toimistossa, jossa muuten pääsin suoraan tiskille – älkää opiskelijat valittako jonoista vaan menkää asioimaan lauantaiaamuna! Niin, ja tulihan siellä Lippulaivamyymälässäkin käytyä…

Linkit:
Aleksanterin teatterin historia

28: Laakso

Retki 49/55. Pyöräilty su 27.11.2011

Mielelläni kertoisin teille jännittäviä faktoja Laaksosta, mutta valitettavasti Laakso on saanut kaupunginosan statuksen aika pienillä meriiteillä: Vajaa 2 000 asukasta ja 0,74 km2. Alue on lähinnä keskuspuistoa, lännessä rajana on Mannerheimintie ja etelässä Nordenskiöldinkatu.

Käymisen arvoisia kohteita Laaksossa saattavat kiinnostuksesta riippuen olla ratsastuskenttä katsomoineen (sijaitsee laaksossa, josta kaupunginosa on saanut nimensä), lasten liikennekaupunki ja Laakson sairaala, jonka vaikuttava julkisivu ei mahtunut minun laajakulmaani. Sairaala tehtiin alun perin 1920-luvulla tuberkuloosisairaalaksi. Laajaa sairaala-aluetta kiertäessä voikin kuvitella millainen vitsaus keuhkotauti oli vielä muutama vuosikymmen sitten.

Matkaa tuli 24 km ja kun muita kuin kuvauspysähdyksiä ei ollut, aikaa meni 1 h 30 min.

Linkki:

Lasten liikennekaupunki (käykää siellä, jos lapsenne ovat pieniä - ennen kuin huomaattekaan, ne ovat mopoilevia mörköjä)