51: Santahamina

Retki 36/55. Pyöräilty ke 31.8.

Santahamina on kaupunginosabongarille sikäli hankala paikka, että suljetulle saarelle tarjoutuu tilaisuus vierailuun vain muutama kerta vuodessa. Vuonna 1987 saari tuli kyllä hyvinkin läheisesti tutuksi, mutta silloin ei ollut ajatustakaan siitä, että edes asuisin Helsingissä saati että ottaisin tehtäväkseni tutustua kaikkiin osa-alueisiin.

Elokuun viimeisenä päivänä Santahamina-seura järjesti osana Juhlaviikkojen ohjelma taidekävelyn Santahaminassa. Oppaana oli kaupunginvaltuutettu Jarmo Nieminen, sotilasuralta luontokuvaajaksi kääntynyt Santahamina-aktivisti. Sadetta ennustettiin illaksi, mutta tulikin aurinkoinen, kiva ilta.

Saimme kuulla Santahaminan historiasta sekä luonnon monimuotoisuudesta, jota ihminen ei toiminnallaan ole häirinnyt (muuta kuin kranaattiammunnoilla ja maastoajoneuvoilla). Ohjelmana oli runonlausuntaa ja performanssia sekä Höyry-Häyrinen. Välillä retkue juuttui keskelle kaupunkisotaa käyviä dragsvikiläisiä.

Santahaminan neljän neliökilometrin saarella ei ole osa-alueita. Siellä asuu pysyvästi alle 500 henkeä sekä tilapäisesti 1 500 varusmiestä. Rakennuskanta on 1800-luvun venäläistä kasarmia sekä uudempaa funkkisrakennusta, kuten Maanpuolustuskorkeakoulu. Luontoretkeilyä hieman hillitsevät “VAARA-ALUE AMMUTAAN”-kyltit.

Aika ajoin nousee esille vaatimus Santahaminan saamiseksi asumiskäyttöön. Mitään maanpuolustuksellista merkitystä Santahaminalla ei enää ole. Nykyisellään saari on niin vihonviimeinen pussinperä, ettei 10 000 asukkaan rallissa Laajasalon läpi ole mitään järkeä. Palataan asiaan, jos yhteys Kruunuvuorenrannasta keskustaan joskus toteutuu.

Jos Santahaminassa käynti kiinnostaa, eikä sukulaisia ole siellä isänmaata palvelemassa, kannattaa seurata Santahamina-seuran sivuja. Ainakin sisällissodasta kiinnostuneille Santis on pakollinen matkakohde, olihan siellä yksi suurimmista vankileireistä sekä kiistelyä herättänyt punaisten muistomerkki, joka nykyään on hyvässä kunnossa ja kaupungin hoidossa.

Työmatka mukaan lukien matkaa tuli 31 km. Retki loppui pimeän tullessa ja tarjolla olisi ollut musiikkia Upseerikerholla, mutta kun kotimatkaa oli vielä poljettavana, päätin jättää väliin.

Linkit:

Santahamina-seuran sivut

Punaisten muistomerkistä