50: Villinki

Retki 35/55. Melottu su 28.8.2011

Villinki oli viimeinen jäljellä olevista kaupunginosista, joihin ei pääse maata pitkin. Kerrataan vielä, että ne muut ovat Suomenlinna, Ulkosaaret ja Vartiosaari. Tiukalle se meni, sillä syysmyrskyt lähestyvät. Reitti oli tuttu: kanootti rattailla rantaan, jokea alas 45 min, kaljakärryvirityksellä kosken ohi ja merelle. Siitä Kivinokan ja Kulosaaren välistä, Herttoniemen ohi. ja Tammisalon päähän.

Arvelen, että kovin iso osuus syntyperäisistä helsinkiläisistäkään ei ole käynyt Villingissä. Siellä ei nimittäin ole yhtään julkista rantautumispaikkaa eikä kuljetusta mantereelta. Kylälahdessa on Villingin kartano, joka nykyään toimii näkövammaisten kesäpaikkana. Se kyllä tarjoili myös näkevälle eikä melojaa häädetty rannasta vaikka kyltti siinä rantautumisen kielsikin. Kartanolta olisi lähtenyt 20 minuutin kävelypolku Myrskykalliolle, josta on näköala ulkomerelle, mutta siihen ei aikataulu venynyt. Itse asiassa en nähnyt edes kartanon julkisivua, luulin, että se on ao. kuvassa näkyvä meren puolella oleva.

Kaiken Villingissä näkemisen arvoisen näkee kyllä mereltäkin, koska huvilat ovat rannalla. Niitä on nelisenkymmentä. Kartanon kahvilassa on luettavissa ansiokas historiikki Villingistä. Olisipa kaikista kaupunginosista noin hyvä teos! Siitä selviää, ettei kehitys aina kehity, 1800-luvulla Villinkiin meni kolme höyrylaivavuoroa päivässä.

Paluumatkalla iski kauhea vastatuuli ja meinasin jo jättää leikin kesken Herttoniemen pienvenesatamassa, kun ei tuntunut pääsevän eteenpäin. Aallonmurtajan kierrettyä matka taas eteni ja kotiin päästiin hiukan ilmoitetusta jäljessä illalla.

Melomista tuli 31 km ja kärräysmatkat päälle. Ja sehän oli sellainen seitsemän tunnin reissu. Päivä alkoi aurinkoisena ja päättyi tuulisena ja sateisena.