Pyöräilty ma 11.7.2011
Kaakkois-Helsingin Laajasalo oli minulle entuudestaan täysin tuntematonta seutua. Sain onneksi Ninasta kartanlukijan retkelle. Laajasalo on ilahduttavan selkeä kaupunginosa, se on nimittäin saari, joka maan nousemisen vuoksi oli välillä niemi ja kanavan kaivamisen ansiosta palautui taas saareksi. Laajasalossa on viisi osa-aluetta: Hevossalmi, Tahvonlahti, Tullisaari, Jollas ja Yliskylä.
Laajasaloon pääsee maitse kahta reittiä, Herttoniemenrannasta tai Tammisalosta. Nämä molemmat sillat vievät Yliskylään, joka on Laajasalon sydän, siellä sijaitsevat lähes kaikki palvelut sekä 10 000 Laajasalon 16 000 asukkaasta. Yliskylän kohde kuvattiin vasta lopuksi, joten kronologiasyistä siirryn seuraavan osa-alueeseen.
Tullisaaressa ei ole asukkaita, vaan osa-alue koostuu kokonaisuudessaan puistoista. Ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka! Puisto-alue on valtava, 3,5 kertaa Eiran kaupunginosan kokoinen. Puiston erikoisuuksina Suomen paksuin tervaleppä ja Suomen paksuin metsälehmus. Kuvan kohde on Aino Acktén huvila, jota nykyään hallinnoi kulttuuriasiainkeskus. Tullisaari ei nimestään huolimatta enää nykyään ole saari.
Tullisaaren länsipuolella on Tahvonlahti. Toistaiseksi osa-alueella on vain muutama sata asukasta, mutta tilanne muuttuu kun Laajasalon käytöstä poistettu öljysatama saadaan purettua ja uusi Kruunuvuorenrannan 10 000 asukkaan alue rakennettua 2020-luvun puolivälissä . Ongelmaksi tulee liikenne: Laajasalo on vihonviimeinen pussinperä ja ainoa tie pois kulkee Herttoniemen kautta. Ratkaisuksi on esitetty siltaa keskustaan sekä köysirataa. Tahvonlahdessa on luonnonsuojelualue, jossa on Stansvikin hopeakaivos. Kaivoksesta on louhittu pääasiassa rautaa 1830-luvulle asti. Kuilut ovat täynnä vettä ja roskaa, eikä kaivokseen pääse sisälle. Metsämansikoita sentään löytyi ja itikoita. Polku lähtee Hufvudstadsbladetin perustajan August Schaumanin huvilan vierestä. Tahvonlahdessa on myös Stansvikin kartano, joka on ammattiyhdistyskäytössä, mutta alue on avoinna. Kartanon erikoisuutena on tammikuja, joka on kasvatettu 1860-Pariisin Fontainebleun puiston terhoista. Pieni pala Pariisia Helsingissä!
Tahvolahden itäpuolella on Hevossalmen osa-alue (1 700 as). Hevossalmi erottaa Laajasalon Santahaminasta. Hevossalmi on rauhattomina aikoina useasti ollut ainoa merireitti Helsinkiin, muiden ollessa suljettuina puolustussyistä. Hevossalmesta valitsimme kohteeksi Vuorilahden rantakalliot, joilta voi ihailla merellistä Helsinkiä ja käydä uimassa, paitsi ei kuvassa näkyville Vuorilahdenpaasille, jotka ovat rauhoitettuja.
Hevossalmesta itään on Jollas, jossa kolmisentuhatta henkeä asustelee mukavasti taloissa, joita joku voisi sanoa myös ökytaloiksi. Aivan Jollaksen kärjessä on hieno ja rauhallinen Matosaari, josta voi merimaisemien lisäksi tutustua Krimin sodan aikaisiin linnoitusrakenteisiin. Suobongareita Jollaksessa viihdyttää 2 hehtaarin kokoinen suojeltu räme. Jollas on myös niitä harvoja Helsingin osa-alueita, jotka ovat päätyneet laulun aiheeksi. Asialla oli suomalaisuuden syvä tulkki, Gösta Sundqvist:
Köyhää taas onnisti
Tyhjästä ponnisti
Jollakseen
Pois pahasta liemestä
Pois Herttoniemestä
Jollakseen
Laajasalon kierros päätyi takaisin Yliskylään. Tarkoituksena oli käydä Degerön kartanossa, mutta teimme pummin ja kello oli jo sen verran paljon, ettemme kääntyneet takaisin. Kartanoitahan Laajasalossa riittää ja Degerön kartanokin on yksityiskäytössä. Ostarista en kuvaa halunnut, se oli ahdistava kokemus jopa kauniina kesäpäivänä. Kahteen kauppaan yrittävät ihmiset joutuvat pujottelemaan kuuden räkälän terasseilla räyhäävien alkoholiongelmaisten kanssa. Malmin S-Market alkoikin äkisti tuntua mukavalta ostospaikalta. Kuvan kohteena on seurakunnan kerhotalo Humalniementien päässä mukavasti meren rannalla.
Matkaa tuli 45 km ja aikaa meni 4,5 tuntia.
Linkit:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti