Lähes kesäinen sää hemmotteli jaloittelijoita kiertämään Malmia. Kohde oli lähellä, mutta pyörää tarvittiin, koska Malmi jakaantuu kuuteen osa-alueeseen.
Kierros aloitettiin Pihlajamäestä, jonka päänähtävyyttä kannattaa tulla katsomaan kauempaakin. Pihlajamäestä nimittäin löytyvät Suomen vanhimmat hiidenkirnut. Ne eivät ole edelliseltä jääkaudelta vaan sitä edelliseltä jääkaudelta ollen 50 000 - 100 000 vuotta vanhoja. Kahdesta kirnusta suuremman halkaisija on 6,9 metriä ja syvyys 8,45 m. Tosin nyt pohjalle ei nähnyt koska kirnu oli puolillaan sulamisvettä ja roskia. Toivottavasti kevät kuivattaa vedet ja kaupunki poistaa roskat. Kansalaistoimenpiteenä kirnujen puhdistus ei onnistu, koska kohde on aidattu jykevin, jopa liiottelevin, rauta-aidoin. Pihlajamäen lähiö näyttäytyy arkkitehtuuria tuntemattomalle ankeana betonilaatikkorykelmänä, vaikka oikeasti kyseessä on alue, joka yksi modernin arkkitehtuurin kärkikohteista Suomessa ja alue on suojeltu. Käykääpä katsomassa niin voitte muodostaa oman mielipiteenne.
Pihlajamäen naapurista löytyy Pihlajisto, josta löytyy yllättävä tutustumiskohde: Helsingin kaupungin nimikkopuu. Puu on valittu Helsingin kauneimmaksi vaahteraksi vuonna 2000. Ihan parhaimmillaan se ei vielä ollut kun lehdet eivät vielä olleet täysin auenneet. Tällaisia erikoisuuksia saisi olla enemmänkin. Eihän tuo puu rehellisesti sanottuna sen kummempi ole kuin joku toinen puu, mutta jos tällaiset valinnat saavat lapset tuntemaan ylpeyttä lähiöstään, on se hieno juttu.
Seuraava osa-alue oli Ala-Malmi. Sieltä olisi voinut valita Malmitalon, josta löytyy kulttuuritarjontaa saman verran kuin pienestä kaupungista. Päädyimme kuitenkin Malmin hautausmaalle, jossa voi harrastaa julkkisbongausta. Jesseen teki vaikutuksen hautausmaan valtava koko. Jesselle kun Olavi Virta, Tauno Palo, Matti Pellonpää, Armi Aavikko ja muut ovat tuntemattomia. Minua hiukan häiritsi, että hautausmaan sisällä liikutaan autolla, mutta eipä kai se asiakkaita häiritse.
Tattariharju on aivan turha osa-alue. Pläntti koostuu vain muutamasta korttelista eikä siellä edes asu ketään. On siellä Malmin jäähalli ja Golfhalli, mutta kun emme kumpaakaan harrasta, valitsimme kohteeksi bussipysäkin, jolta Tattarinharjusta pääsee pois.
Suurimman ajan retkestä nielaisi Malmin lentokenttä. Osaksi siksi, että suunnistaja ei löytänyt lentokentän sisäänmenotietä ja teimme hieman ylimääräistä. Malmin lentokentän rauhallisella osa-alueella asuu 2 500 ihmistä, jotka tietysti raivokkaasti vastustavat sitä, että lentokenttä siirrettäisiin ja alueelle tulisi lisää ihmisiä. Onko sitten parempi, että 10 000 ihmistä asuu Nurmijärvellä ja ajaa joka päivä Helsinkiin vai että asuvat Helsingissä ja 100 lentokentän käyttäjää ajaa Nurmijärvelle? Tätä voi miettiä lentokenttää kiertäessään. Lentokentän tornissa on kahvila, josta voi katsella koneiden nousua ja laskua. Siellä nautitiiin virvokkeet.
Viimeinen osa-alue oli Ylä-Malmi, josta kyllä löytyy palveluja, mutta ei mitään kovin omaleimaista. Valittiin siis Malmintori, jonka kauppakeskuksesta pääsee siltaa pitkin (toistaiseksi) Malmin asemalle ja Ala-malmin puolelle Malmin Nova-kauppakeskukseen ja Malmitalolle. Torilla on myös taide, jota Jesse kuvassa hyödyntää. Todennäköisesti kiipeäminen on lain, asetuksen tai järjestyssäännön nojalla kielletty tai vähintään kypärä ja valjaat pitäisi olla.
Linkit:
Malmin (ja muiden) hautausmaan kuuluisuudet
Pihlajamäen arkkitehtuurin linkkejä
Matkaa kertyi 19 km. Retki kesti 3 tuntia, josta puolet liikkeellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti