03 Kaartinkaupunki

Retki 42/55. Poljettu su 30.10.2011

Mukavat pyöräilykelit jatkuvat. Kaartinkaupungin retkelle sain seuraksi isäni, joka oli kyläilemässä.

Kaartinkaupungissa on vain 1 000 asukasta, mutta sen nähtävyydet ovat tuttuja kaikille Helsingin turisteille: Esplanadi, Havis Amanda ja Kauppatori.

Nimensä kaupunginosa on saanut kuvassa näkyvän Kasarmitorin laidalla olevasta Kaartin kasarmista, jossa nykyään on Puolustusvoimien Pääesikunta. Tori on hieno paikka katsella 1800-luvun arvorakennuksia ja 1970-luvulla niiden väleihin pystytettyjä hirvittäviä laatikoita.

Kaartinkaupungista poljettiin suoraan kotiin. Matkaa tuli 27,5 km ja aikaa meni reilut 2 tuntia.

07: Ullanlinna

Retki 41/55. Pyöräilty 20.10.2011.

Kiire tulee tämän projektin kanssa. 14 retkeä vielä jäljellä ja loppuvuoden ohjelma aika tiukka muissa toimissa.

Pyörän selkään töistä ja keskustaan. Ullanlinna on Helsinginniemen eteläkärjen keskellä, idässä Kaivopuisto ja lännessä Punavuori ja Eira.

Olettekin varmaan ihmetelleet, kenestä Ullasta kaupunginosa on saanut nimensä. Kyseessä on Ulrika Eleanora, Ruotsin kuningatar (1688-1741). Kaupunginosassa asuu 10 000 ihmistä ja siihen kuuluvat myös Sirpalesaari, Liuskasaari ja Uunisaaret.

Kaupunginosan suurin viheralue on Tähtitornin vuori, jota myös Tähtitorninmäeksi kutsutaan. Mäen päällä on Haaksirikkoiset-patsas on vuodelta 1898. Siinä voi nähdä haaksirikkoutuneen perheen lisäksi vahvaa sortovuosien symboliikkaa. Lähistöllä sijaitseva Ullanlinnanmäki ei sen sijaan kuulu lainkaan Ullanlinnaan, vaan Kaivopuistoon.

Ullanlinnasta voi bongailla useita arvotaloja ja merkkihenkilöiden entisiä asuintaloja. Täällä ovat asuneet mm. Kekkonen, Ståhlberg ja Lenin. Hieno katukokonaisuus on esimerkiksi Huvilakatu, johon tosin joku mielipuoli on 70-luvulla onnistunut lykkäämään yhden laatikon jugendtalojen keskelle. Huvilakujalla on pyöräilykartan mukaan joku nähtävyys, mutta edes paikallinen koiranulkoiluttaja ei osannut sanoa mikä se oli. Piinallisen usein ihmiset muuten tulevat kysymään, tarvitsenko apua, kun tutkin karttaa. En tarvitse, olen kotikaupungissani ja erinomainen suunnistaja!  Tai no – ainakin olen kotikaupungissani. Tunnustettakoon, että kartan lisäksi tarvitsen usein myös gepsiä.

Ullanlinnassa on myös Mikaelinkirkko, joka mielestäni on Helsingin kolmen komeimman kirkon joukossa. Kaupunginosan hienoin rakennus on silti Lars Soncin suunnittelema Eiran lääkäriasema. Tätä rakennusta voi tarkastella joka puolelta ja löytää kiinnostavia yksityiskohtia. Eiran lääkäriasema ei siis sijaitse Eirassa, Laivurikadun itäpuoli on Ullanlinnaa. Vaan tiedättekö mitä? Lääkäriasema ei ole saanut nimeään kaupunginosan mukaan, vaan toisin päin. Ensin oli lääkäriasema, joka sai nimensä islantilaisen Edda-mytologian lääketaidon jumalattaren Eir’n mukaan vuonna 1905 ja sen jälkeen nimettiin viereinen kaupunginosa.

Pakko myöntää, että retkelle lähtö tuntui hiukan pakkopullalta, mutta nyt tuntuu hyvältä kun sai liikuntaa ja vielä tietoakin. Matkaa töistä kotiin kertyi vajaan kahden tunnin aikana 21 km ja aamulla vajaa kymppi siihen päälle. Nyt saunaan!

06: Eira

Retki 40/55. Pyöräilty su 9.10.2011

Retki Eiraan alkoi kahden asteen lämpötilassa aurinkoisena syysaamuna. Sain taas naisseuraa mukaani vauhtia pitämään.

Eira on Helsingin pienin kaupunginosa, vain 0,17 neliökilometriä. Tuhat asukasta siihen gettoon on kuitenkin saatu ahdettua merituulten riepoteltavaksi.

Vielä 1800-luvun lopulla Eiraa pidettiin liian syrjäisenä paikkana asunnoille ja aluetta suunniteltiinkin teollisuusalueeksi. Rakennuskanta syntyi vuosikymmenessä viime vuosisadan alkupuolella.

Kaupunginosassa ei ole varsinaisia nähtävyyksiä, toisaalta koko kaupunginosa on nähtävyys pieniä palatseja muistuttavine jugendtaloineen ja suurlähetystöineen.

Kiersimme Eirassa melkein kaikki kadut taloja katsellen. Hienona yksityiskohtana mäen päällä, Engelinaukiolla, oli penkillä kolme spurgua aloittamassa sunnuntaipäiväänsä. Olivatpa hekin päässeet Eiraan!

Kuvassa Juhani Ahon patsas ja tyypillinen eiralaisresidenssi.

Eirasta palattiin ilman taukoja kotiin. Retki kesti vain 2,5 tuntia ja kilometrejä tuli 31,3 km.

31: Lauttasaari

Retki 39/55. Pyöräilty 8.10.2011

Vaimolla oli syntymäpäivä. Hän oli toivonut lahjaksi jotain ihanaa matkaa. Niinpä otin hänet mukaan pyöräilemään Lauttasaareen. Menomatkalla ei satanut.

Lauttasaari liitettiin Helsinkiin vuonna 1946. Sitä ennen se oli osa Huopalahden kuntaa. Lauttasaaressa ei ole osa-alueita..

Saareen vie nykyään neljä siltaa. Ensimmäinen valmistui vuonna 1935, mutta sitä ei enää ole, nykyinen Lauttasaaren siltä korvasi sen vuonna 1967.

Jollei Länsiväylän tuomaa meluhaittaa oteta huomioon, Lauttasaari on mukava lintukoto keskustan kupeessa. Viiden neliökilometrin saareen mahtuu 20 000 asukkaan lisäksi myös mukavasti ulkoilualueita. Kävimme tutustumassa Särkiniemen alueeseen, jossa hienojen merinäköalojen ja tervaleppälehdon lisäksi oli yllättävä mökkikylä: kymmeniä  pikku mökkejä, jotka eivät olleet viljelypalstoja vaan tehty vain pakopaikaksi kivikaupungista.

Saaren keskellä on 30 metrin korkuinen Myllykallio, josta on hyvät näköalat merelliseen Helsinkiin ja Espooseen. Kalliolla on myös II maailmansodan aikainen ilmatorjuntatykki.

Tauko pidettiin Lauttasaaren “kasinonrannan” kahvilassa, joka osoittautui varsinaiseksi löydöksi: haudutettua teetä ja hyvä leivonnaisvalikoima. Ja vielä ilmakin oli aurinkoinen ja lämmin.

Kävimme vielä katsomassa vesitornin, jonka jatkokäyttö on tällä hetkellä kovasti puhututtava asia. Vanhalta betonirotiskoltahan se näytti ja on liikenteellisesti hankalassa paikassa.

Paluumatka päätettiin tehdä Kuusisaaren kautta vaikka taivas lännessä näytti tummalta. Huoli ei ollut turha, Lehtisaaressa vettä tulikin ihan riittävästi ja Lehtisaaren koulun katos tuli tutuksi kolmen vartin ajan. Vaan päästiinhän sieltä kotiin ja saunaan kun sade hiukan hiljeni.

Tietäkäätte, että olin eilen Lauttasaaressa. Mikä ihana matka, mikä ihana kohde! Meitä oli kaksi ja hän oli oikein viehättävä. Kaikki sujui kuin tanssi …Kyllä Lauttasaaren uimaranta on kuin pikku Napoli. Ihanaa kakkua ja kaikenlaisia virvokkeita. Ja mitä kaunista siellä saakaan nähdä!
Lehtileike 6.7.1916 

Polkemista tuli 41,9 km ja aikaa koko retkeen kului viisi tuntia.

Linkit:

Kotiseutureitti Lauttasaaressa
Uutisointia Lauttasaaren vesitornista

56: Salmenkallio

Pyöräilty 1.10.2011 osana liitosalueiden retkeä.

Viides ja viimeinen kaupunginosa vuoden 2009 liitosalueista oli Salmenkallio. Sen Helsinki nappasi osittain Sipoolta ja osittain Vantaalta. Sielläkään ei vielä asukkaita ole, junarata sen sijaan on, Vuosaaren satamarata kulkee alueen halki, pääosin tunnelissa.

Vuosaaren retkeltä tuttu Mustavuoren luonnonsuojelualue on osittain Salmenkalliossa. Myös pari muuta luonnonsuojelualuetta on, mm. pronssikautinen hauta. Kuva on otettu aivan Vuosaaren rajalta.

Salmenkalliosta poljettiin kotiin, matkaa viiden tunnin reissulle tehtiin 58,9 km.

57: Talosaari

Pyöräilty 1.10.2011 osana liitosalueiden retkeä.

Talosaaressa ei juuri taloja ole, asukkaita on kuutisenkymmentä. Ratsastuksen harrastajille kaupunginosa saattaa olla tuttu siellä sijaitsevan Husön ratsastuskoulun johdosta. Ratsutilan päärakennus (kuvassa) onkin melko hieno. 

Talosaaresta matka jatkui Salmenkallioon.

 

 

58: Karhusaari

Pyöräilty 1.10.2011 osana liitosalueiden retkeä.

Karhusaari olikin myönteinen yllätys. Odotin näkeväni liitosalueilla vain metsää ja peltoa, mutta Karhusaaresta paljastuikin varsinainen kultahammasrannikko. Kaupunginosan talot olivat toinen toistaan pompöösempiä linnoja, alle 300 neliön talolla ei alueella kehtaa koiraansa ulkoiluttaa kuin pimeällä. Karhusaaren liittäminen Helsinkiin olikin hieno kaappaus verotulomielessä, sillä kaupunginosa pomppasi tulotilastossa heti kolmoseksi Kuusisaaren ja Kaivopuiston jälkeen. Kauas taakse jäivät Eira, Kaartinkaupunki ja Jollas.

 

Karhusaari on käymisen arvoinen retkikohde kaikille talojen ystäville. 20 km Helsingin keskustasta. Karhusaaressa ei ole juuri kaava rajoittanut arkkitehtien mielikuvituksen lentoa. Vierekkäin saattaa olla täyshirsinen kelohuvila ja moderni lasipalatsi.

Karhusaaresta matka jatkui Östersundomin ainoassa ruokapaikassa nautitun pizzan ja ykkösoluen jälkeen Talosaareen.

59: Ultuna

Pyöräilty 1.10.2011 osana liitosalueiden retkeä.

Ultuna on kaupunginosanumeroinnissa viimeinen kaupunginosa. Ultuna jakaantuu kahteen osa-alueeseen: Landbohon ja Puroniittyyn. Ja tosiaankin jakaantuu: vaikka osa-alueilla on muutaman kilometrin yhteinen raja, alueelta toiseen ei pääse kuin alittamalla Porvoon moottoritie ja koukkaamalla Östersundomin puolelle.

 

 

Landbon tuhat asukasta asuvat uudella omakotialueella, joka muistutti asuntomessualuetta ja oli pelottavan autio. Mitään palveluita alueella ei ole, bussi sentään vie Itäkeskukseen. Kuvassa talo alueen omaleimaisemmasta päästä.

 

 

Naapuriosa-alueelle Puroniittyyn päästiinkin siis kätevästi viiden kilometrin lenkin heittämällä. Puroniityssä ei ole yhtään mitään. Muutama talo ja metsää. Helsingin osa-alueiden kiinnostavuusrankingissa sijoilla 125-129. Puroniittyä voi sentään suositella kohteeksi, jos haluaa käydä Helsingin pohjoisimmassa pisteessä SEKÄ Helsingin itäisimmässä pisteessä. Kuvassa puro, josta alue saattaa olla saanut nimensä.

Ultunasta jatkettiin Karhusaareen.

55: Östersundom

Retki 38/55. Pyöräilty la 1.10.2011

Kaupunginosajaloittelun johtoryhmä päätti, että vuoden 2009 Sipoolta liitetyt alueet saa kiertää yhdellä retkellä. Liitosalueilla on lähinnä metsää ja peltoa, joten ei tuntunut järkevältä tehdä kotoa viittä eri retkeä niitä ihmettelemään.

Tälle retkelle sain seuraakin ja vieläpä naisseuraa! Mukavassa auringonpaisteessa tehty retki alkoi Östersundomista, joka on liitosalueista suurin ja väestömäärältään suurin, mikä sekään ei tarkoita kuin 540 asukasta.

 

Östersundomissa näkemisen arvoista on lähinnä kartano. Se on yksityiskäytössä, mutta viereen pääsee, kunhan ei harjoita asiatonta läpikulkua.

Östersundomista matka jatkui Ultunaan.