Helsingin uimarannat - osa 3/3

Kolmas osa sarjassa, jossa oli tarkoitus käydä kaikilla Helsingin uimarannoilla. Vaan kuinkas sitten kävikään.

Kun vuonna 2012 tein kaksi ensimmäistä retkeä tästä kolmiosaisesta sarjasta, Helsingissä oli 28 virallista uimarantaa.  Kaupungin virkamiehet eivät suinkaan ole olleet jouten talven aikana, vaan ovat laittaneet tämänkin asian uusiksi. Kaupungin sivuilta löytyy nyt 37 uimarantaa, joista 8 on uimapaikkaa ja 1 uimala. Ja jotta homma ei olisi liian yksinkertaista, osa niistä ei ole Helsingissä lainkaan vaan mukana on myös Helsingin omistamat alueet Luukissa, Espoossa sekä Vihdissä.

Lähdin kuitenkin kiertämään uimarantoja, vaikka koko sarjaa en saisikaan täyteen. Kajakille löytyi täydellinen laskupaikka Ramsaynrannasta, Munkkiniemestä. Siellä oli 24h pysäköinti ja laskuramppi. Ramsaynrantaa ei tule sekoittaa Ramsinniemeen, joka puolestaan löytyy Vuosaaresta. Ramsaynrannan nimi tulee Ramsayn suvusta joka vielä vuonna 1910 omisti 510 hehtaaria maata Munkkiniemen kartanon ympäristöstä.

Ensimmäinen uimaranta tuli vastaan hetimiten, 20) Seurasaaren uimaranta. Tässä kävi myös ilmi, että rannoista raportointi sujuu huomattavasti paremmin maalta kuin mereltä käsin. Uimarannan fiilikseen ei oikein pääse käsiksi, jos kelluu 100 metrin päässä rannasta.

Seuraava niemi kiertäen löytyy 21) Seurasaaren uimala. Se on naturistiuimala, jossa on aidatut alueet miehille ja naisille. Paitsi keskiviikkoisin ja sunnuntaisin, jolloin ollaan yhdessä ja uimapuvut päällä. Uimala aukesi vasta klo 12, joten vielä oli tyhjää.

Matka jatkui kohti Kaskisaaren ja Lehtisaaren välistä Laajalahdelle. Lehtisaaren länsirannalta löytyi pikkuruinen 22) Lehtisaaren uimapaikka.







Seuraavaksi olikin isompi kakku, Lauttasaaren kiertäminen. Laajalahdella näkyi muitakin melojia, näillä oli kuivapuvut ja pelastusliivit päällä ja hellehattu päässä. Itsehän kiskoin ilman paitaa, aukkopeite oli sentään päällä.

Lauttasaaresta löytyi paljon pulahduspaikkoja, jotka eivät olleet virallisia uimarantoja. Rantaa näytti olevan paljon vapaasti kansalaisten käytettävissä, toisin kuin esimerkiksi Kulosaaressa. 23) Lauttasaaren uimaranta löytyy ison lahden pohjukasta etelään avautuvana. Se on hieno ranta, kaikki palvelut löytyy, tennis- ja lentopallokentä, eurooppalaishenkinen kahvila, lasten kiipeilylaitteet, ilmainen WC, vieressä mukava puisto, jos ei halua hiekassa maata. Rannan ainoa huono puoli on, että se aukeaa lähes avomerelle, joten rannalla tuulee lähes aina. Täällä törmäsin myös suomalaiseen kontrolliyhteiskuntaan. Rantauduin rannan päähän ruovikon reunaan. Rantavalvoja pomppelehti paikalle kertomaan, että rantaan ei saa rantautua minkäänlaisella aluksella. Armahti sentään sen verran, että sain käydä vessassa, kunhan rike ei toistu.

Lauttasaaren eteläisimmän niemen pikku lahdesta löytyy 24) Veijarivuoren uimaranta.

Rannan kuva epäonnistui, joten saatte nauttia omakuvasta

Lauttasaaresta oli aina hieman jännittävä syväväylän ylitys Pihlajasaareen. Tallinnanlauttojen kanssa ei tällä kertaa päässyt melomaan kilpaa. Pihlajasaari on hieno retkeilykohde jossa kannattaa käydä vaikka ei rannalla makoilu kiinnostakaan. 25) Pihlajasaaren uimaranta monivärisine uimakoppeineen löytyy Läntisestä Pihlajasaaresta. Itäisessä Pihlajasaaressa on telttailualue sekä kallioinen naturistiranta.

Pihlajasaaressa nautittu ravitseva lounas (omena ja patukka) sekä auringonpaiste saivat olon sen verran raukeaksi, että päätin jättää Suomenlinnan uimarannan kokonaan väliin. Olinhan siellä käynyt sen verran monta kertaa ja aikataulukin rupesi mättämään.

Meloin siis Merisatamaan, jonka edustalla olevat Liuskasaari, Sirpalesaari sekä Uunisaaret ovat aallonmurtajilla yhdistetyt, eikä välistä pääse edes kajakilla - kuten sain huomata. Pientä lohtua vaivoistani sain, kun Uunisaaren kiertäessäni suojaisassa kallionkolossa makoilleet nuoret naiset vaihtoivat uima-asujaan alusasuihin. Herrasmiehenä en tietenkään vilkaissut. Uunisaarten välistä pääsee yleensä kajakilla, mutta nyt merivesi oli sen verran matalalla, että jouduin vielä palaamaan tyttöjen ohi uudestaan. Kyllä harmitti. Vaan takaisin niihin uimarantoihin! 26) Uunisaaren uimarannalle päästäkseen pitää maakrapujen käyttää Merisatamasta lähtevää yhteysvenettä.


Paluumatkalle. Ohi Eiranrannan, Hernesaaren, Länsisataman (juuri ennen Tallinnan-lauttaa), Jätkäsaaren sorakasojen, Salmisaaren (Oikeustalon julkisivu on merelle päin hieno), Lauttasaaren sillan ali, Länsiväylän sillan ali. Menin melko läheltä 27) Hietaniemen uimarantaa, joten laskettakoon se mukaan "käydyksi". Hietsu lienee Suomen tunnetuin uimaranta, Porin Yyteri kakkosena, joten ei siitä sen enempää. Enpä muuten olekaan käynyt siellä uuden huoltorakennuksen valmistuttua.

Vielä ohi Mäntyniemen ja Seurasaaren. Tämä oli matkan ehkä mukavin melontapätkä. Tarkoitus oli käydä vielä Kasinonpuiston uimarannalla ja Munkkiniemen uimarannalla, joihin ei olisi pitkä matka ollut. Mutta kun Suomenlinnasta jo tuli pummi, ei ollut enää jaksua noille lähteä.

Siispä kalusto auton katolle ja kotiin lohiperhosten grillaukseen!

Melontaa tuli 24 km ja tehollista aikaa 4 h 45 min. Koko meriretki kesti 10:45 - 16:30.

Sieltä se mörkö tulee!

3.8.2012 Helsingin uimarannat 2/3 - Vantaanjoki

Toinen retki sarjassa, jossa käyn Helsingin kaikilla 28 virallisella uimarannalla. Nyt vuorossa neljä Vantaanjoen varrella olevaa rantaa.

Sanonpa heti alkuun,että Vantaanjoki on hieno ulkoilualue ja suositeltava retkikohde. Parhaiten joen tietysti näkee joelta, mutta rannaltakin pääsee tunnelmaan.

 Ja menoksi! Kun etelästä lähdetään, heti ensimmäisenä onkin vastassa suurin ja kaunein Vantaanjoen rannoista, 16) Pikkukosken uimaranta.  Tämän suositun rannan palveluihin kuuluvat kioski, lentopallokentät, hyppytorni, sauna (myös talviuinti) sekä vapaat valurautapainot, joilla voi esitellä talvikauden tuloksia. Kuva on otettu vuoden 2011 kaupunginosaretkillä, kun en tällä kertaa viitsinyt Pirunkalliolle kiivetä.  Suositeltava.

Jokea saadaan mennä ylös viitisen kilometriä, ja vastaan tulee, niin ikään länsirannalla,17)  Pakilan uimaranta. Koripallokenttä ja suihku löytyy, mutta ei muita palveluilta.









Hieman pohjoiseen päin itärannalla on 18) Pukinmäen uimaranta. Melko jyrkkä joenpenkka ei tarjoa palveluita, eikä houkuttele muutenkaan, paitsi jos sattuu olemaan viereisellä siirtolapuutarhalla tai matonpesupaikalla puuhissaan.








Viimeinen Vantaanjoen Helsingin uimarannoista on 19) Malmin uimaranta, joka nimestään huolimatta sijaitsee Tapaninvainiossa. Rannalla ei ole palveluita satunnaisesti käyvää jäätelöautoa lukuunottamatta. Ranta on kuitenkin käymisen arvoinen, sillä vieressä on kajakkivuokraus, josta Vantaanjokeen ja Keravanjokeen tutustuminen käy mukavasti. Parin sadan metrin päässä on myös Tuomarinkylän kartano, jossa on viihtyisä puisto sekä ilmainen museo. Malmin uimaranta on suunniteltu siirrettäväksi 200 metriä yläjuoksulle päin syistä, jotka vain kaupunkisuunnittelijat suuressa viisaudessaan tietävät. Siirrosta nousi jonkinasteinen paikallinen häly, jonka kaupunki kosti sillä, että ei enää tuonut uimarannalle laituria, josta lapset tykkäsivät hyppiä veteen. Kai sen tuomiseen varattu budjetti oli käytetty uimarannan 200 metrin siirron suunnittelemiseen. Uimarannalla ollut kahviohan lopetettiin jo muutama vuosi sitten kun siellä ei ilmeisesti ollut direktiivin täyttäviä kylmätiloja.   Suositeltava.