46: Pitäjänmäki

Retki 32/55. Pyöräilty la 20.8.2011

Pitäjänmäen retkeen liittyi nostalgiaa, olinhan työskennellyt Pitskussa 1996-1998.

Läntisen Helsingin Pitäjänmäki koostuu viidestä osa-alueesta: Marttila, Reimarla, Pajamäki, Tali ja Pitäjänmäen teollisuusalue.Väkeä Pitäjänmäellä on 15 000 henkeä ja työpaikkoja lähes tuplasti.

 

 

Vihdintieltä Kaupintietä saavuttaessa pohjoispuolella on Marttila, joka on aika säälittävä osa-alueeksi.Muutaman korttelin alueella on vain vajaat 400 asukasta. Kaupunginosaturistille Marttila ei paljoa tarjoa. Kaupunginosan halki virtaa Vantaanjoen muinainen haara, Mätäjoki, mutta siitähän oli kuva jo Haagan retkessä. Kuvan talo on 1900-luvun asuinhuvila.

 

Marttilasta pohjoiseen on Reimarla, joka rajoittuu lännessä Espooseen. Reimarlassa asuukin jo 4 000 ihmistä. Alueelta voi bongata muutamia kiinnostavia rakennuksia, kuten Alvar Aallon autonkuljettajalleen piirtämän huvilan Joonaksenkuja kolmessa tai kuvan Pitäjänmäen entisen kyläkirkon, jossa nykyään toimii Kulttuurikirkko.

 

Reimarlan naapurissa on piskuinen Pajamäki, jossa on vain kaksi katua. Näiden varrella asuu silti 1 800 henkeä kerrostaloissa. Pajamäki kätkee Patterimäen puistoon ainutlaatuisen nähtävyyden: aurinkokuntamallin, joka on tehty mittakaavaan 1: 1 000 000 000. 20-metrisen salon päässä on aurinko ja siitä eteenpäin maastossa planeetat oikealla etäisyydellä. 4,9 millisen Merkuriuksen löysin noin sadan metrin päästä, uloin planeetta Neptunus on Lehtisaaressa. Tässäpä oiva tapa opettaa lapsille tähtitieteen alkeita! Aurinkokuntamallin opastaulun olivat lättähatut tuhonneet, kuten asiaan kuuluu. Puistossa on myös hyvin säilyneitä ensimmäisen maailmansodan linnoitteita sekä toisen maailmansodan ilmatorjuntapatterin jäänteet.

Pajamäen etelä-, länsi- ja itäpuolella on Tali, joka on tunnettu ulkoilumahdollisuuksistaan. Siellä on puistoalue, siirtolapuutarha ja jalkapallokenttiä. Sekä tietysti golfkenttä, joka herättää paljon keskustelua siitä, voiko näin lähellä kaupungin keskustaa varata näin paljon maata niin harvojen harrastukseen. Golfkentällä kannattaa kuitenkin käydä katsomassa Talin kartanoa sekä kartanoravintolan takana olevaa suojeltua tammea, joka on Helsingin paksuin (6,1 m viime vuonna).

Viimeinen Pitäjänmäen osa-alueista on Pitäjänmäen teollisuusalue, jota leikkisästi myös Piimälaaksoksi kutsutaan, onhan siellä korkean teknologian yritysten lisäksi myös Valio. Vanhan työpaikkani ABB:n porttirakennus (Alvar Aallon toimiston suunnittelema) oli purettu ja tilalla oli tavanomainen lasitorni. Tässä kohtaa ryhdyin pohtimaan blogifilosofista kysymystä: Pitäisikö tässä valita kohteita, jotka edustaisivat osa-alueen syvintä olemusta vai kohteita, joiden vuoksi joku saattaisi osa-alueessa käydä? Valitsin nyt tämän lammen, josta johtaa pieni vesiputous oikein viehättävään Strömbergin puistoon.

Kotiin paluu sujui ilman pysähdyksiä.

Poljettavaa tuli 32 km ja aikaa meni mukavassa kesäsäässä neljä tuntia.

Linkit:
Pitäjänmäki-Munkkivuori-pyöräilyreitti
Kulttuurikirkko
Pajamäen aurinkokuntamalli

48: Vartiosaari

Retki 31/55. Pyöräilty ja melottu to 18.8.2011

Jouduin hiukan venyttämään sääntöjä tällä kertaa: Loppuvuoden retkisuunnitelmaa tehdessä. kävi ilmi, että jäljellä on vielä kaksi kaupunginosaa, joihin ei pääse kuin vesitse: Villinki ja Vartiosaari.Melonta jokea pitkin kohteeseen on koko päivän retki eikä sopivia vapaapäiviä enää välttämättä tulisi ennen syysmyrskyjä. Lisäksi veljeni oli käymässä kaupungissa ja halusi melomaan. Niinpä direktoraatti hyväksyi suoritukseksi päivän työmatkapyöräilyt 20 km ja melonnan Vuosaaren melontarannasta Vartiosaareen.

Vartiosaari on vähän tunnettu ja pieni kaupunginosa. Se käsittää vain neliökilometrin kokoisen saaren ja kolme luotoa. Asukkaita saaressa on kolmisenkymmentä. Kesäisen retken arvoinen saari ehdottomasti on, saareen tehty luontopolku tarjoaa muun muassa lampaita, jatulintarhan, metsäkirkon, hiidenkirnun ja Suomen ainoan rantaruttojuuriesiintymän.

Vartiosaaressa kannattaa käydä lähiaikoina, sillä valmistuva Uudenmaan maakuntakaava ja sitä seuraava Helsingin yleiskaava voivat muuttaa saarta perusteellisesti. Kuten tavallista, tätäkin kehitystä tietysti vastustetaan raivokkaasti.

Jatulintarha. Näitä on Suomessa vain 200. Tämä on Helsingin ainoa.

Näin lähellä Vartiosaari on Laajasaloa.

Vaikka Vartiosaari on pieni, kaksi jaloittelijaa pystyy sielläkin eksymään. Paluumatkalla Vuosaareen meinasi tulla kiire, mutta onneksi pohjoisessa aurinko laskee hitaasti.

Pyöräilyä tuli päivässä 20 km ja melontaa 12,6 km. Vähemmälläkin olisi päässyt suorinta reittiä.

Linkit:

Vartiosaari-seuran julkaisema luontopolku

Wikipedia kertoo jatulintarhoista

Kaupunginsuunnittelulautakunan lausunto Uudenmaan maakuntakaavan luonnoksesta. Otat tästä sitten selvää.

52:Suomenlinna

Retki  30/55. Melottu su 14.8.

Kovin montaa tilaisuutta ei Suomenlinnan retkeen enää tarjoutuisi, joten kun ilma oli lämmin ja sateeton, joskin tuulinen, lähdin retkelle, olkoonkin syntymäpäiväni.

Kajakki rattailla rantaan, siitä Vanhankaupunginkoskelle 45 min ja kosken ohitus, joka tällä kertaa sujui vaivattomammin kun viritin vanhoista kaljakärryistä apupyörät kajakkiin. Melontaa Suomenlinnaan reilu tunti.

Suomenlinnasta löytyy netistä niin paljon tarinaa, että tuskin pystyn mitään omaperäistä siihen lisäämään. Asukkaita kaupunginosassa on 800 henkeä. Suomenlinna taitaa olla Suomen ainoa autoton kaupunginosa. Tällainen asumismuoto kiinnostaa, asukkaaksi ei pääse rahalla tai edes jonottamalla, vaan saaren hoitokunta valitsee harvoin vapautuviin asuntoihin asukkaat. Ainakin kesällä saarella kävellessä tulee tunne, että näin pitäisi ihmisen asua.  Idyllin täydentää lauttalaiturin rannassa oleva panimo, jossa voi maistella vaikka mainiota Helsinki portteria.Harmi, ettei Helsinki uskalla kokeilla autotonta kaupunginosaa muualla, nyt kun uusia kaupunginosia tehdään aivan kaupungin ytimeen Jätkäsaareen ja Kyläsaareen.

Koska kerrottavaa on tällä kertaa vähän, laitoin muutaman kuvan enemmän, vaikkei Suomenlinnassa osa-alueita olekaan. Klikkaamalla avautuvat isommiksi, kuten aina.

Kuninkaanportti. Muistanette tämän tuhannen markan setelistä.

Suomenlinnan perustajan August Ehrensvärdin hautamuistomerkki.

Kustaanmiekan valleja. Takana näkyvässä salmessa ei mielellään ole ruotsinlaivan kanssa samaan aikaan kajakilla.

Suomenlinnan kirkon valaisin. Harmittavasti yksi lamppu oli palanut.

Paluumatka sujui samoja latuja kuin meno. Aikaa retkellä kului 7 tuntia, josta 4 h 20 min melomista. Paluumatkalla nostin vielä joesta pelastusrenkaan ja vein Pikkukosken rannan valvojille.

19: Mustikkamaa-Korkeasaari

Retki 29/55. Melottu 14.7.2011

Vuokrasimme Ninalle ja Jesselle Malmin melontarannasta kajakkikaksikon oman yksikköni seuraksi. Tarkoitus oli mennä Suomenlinnaan. Siis jokea alas, kantaen Vanhankaupunginkosken ohi ja merelle. Vanhankaupunginlahdella vastatuuli ja näkymien tylsyys uuvuttivat merimelontaan tottumattoman seuran siinä määrin, että kohteeksi vaihtuikin Mustikkamaa.

 

Mustikkamaa kuuluu Mustikkamaa-Korkeasaaren kaupunginosaan, jossa ei ole osa-alueita. Asukkaita alueella on parikymmentä. Kaupunginosan ykkösnähtävyys on tietysti Korkeasaaren eläintarha, jossa tällä kertaa ei käyty vaan tyydyttiin nauttimaan eväät lipunmyynnin kahvilassa. Mustikkamaa on kokonaisuudessaan virkistysaluetta.

Matkaa tehtiin 25 km sisältäen kantomatkat ja aikaa meni 7 tuntia.