Retki 16/59
Retki Herttoniemeen oli ajoituksen juhlaa. Eikä vähiten sään vuoksi. Aurinko paistoi ja lämpötila pyöräilyyn sopivasti vähän kahdenkympin alle.
Retken kohteena oli Herttoniemi, joka koostuu neljästä osa-alueesta: Länsi-Herttoniemi, Herttoniemen teollisuusalue, Herttoniemenranta ja Roihuvuori.
Suositukseksi Länsi-Herttoniemen kohteeksi kaksi ystäviini lukeutuvaa herttoniemeläistä antoivat toisistaan riippumatta Majavatien päässä sijaitsevan näköalapaikan. Viikin puolelta ylös vie 168 rappusta. Näkymä on komea sekä Viikin luonnon-suojelualueelle että keskustaan, josta voi bongata tuttuja Helsingin siluetin tunnusmerkkejä. Jessen taustalla näkyvät harmaat läjät ovat lunta talven jäljiltä.
Mäkeä alas, Lahdenväylän ali ja oltiin Herttoniemen teollisuusalueella, joka sijoittuu top-kolmoseen tähänastisista kuivimmista osa-alueista. Löytyi sieltä sentään puisto, johon on suunniteltu patsaspuistoa. Yksi ruosteinen romu löytyikin auringonkukkaisen nurmikon keskeltä.
Herttoniemenrannassa sijaitsee Herttoniemen kartano, joka on avoinna vierailijoille vain sunnuntaisin 12-14, joka osui juuri sopivasti. Saimme mukavan yksityisopastuksen. Kartanon puisto on Suomen kauneimpia barokkipuistoja ja siellä sijaitsee muun muassa Suomen paksuin päärynäpuu (JEE!). Kartanon pihassa toimii kivan näköinen ravintola, jonka kiusaukset tällä kertaa onnistuttiin välttämään.
Viimeisen osa alueen, Roihuvuoren, kohteeksi valikoitui kirsikkapuutarha, koska retkipäivänämme siellä vietettiin hanamia, japanilaista kukkienkatselujuhlaa. Kevään nopeus oli yllättänyt juhlan suunnittelijat ja kirsikat eivät enää kukkineet. Mutta olihan tarjolla sentään japanilaisia tansseja ja itsepuolustuslajeja. Sekä teltasta sushia, jonka nautimme hyvällä halulla. .
Matkaa tehtiin 24 km ja aikaa kului neljä tuntia, josta 1 h 45 min liikkeellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti