2017 juhannuksen jälkeen pääsin toteuttamaan luksuluokan melontareissun: koko Simojoki 172 km merelle asti. Luksusluokan sikäli, että käytössä oli huoltoauto, joka haki meidät joen varresta lakanoiden väliin majoittumaan, eikä näin ollen tarvinnut kärsiä mistään eräjormailuista. Kalustona oli kajakkiyksikkö.
Päivä 0
Maanantai meni ajaessa Helsingistä Ranualle, aika puuduttavaa touhua yksinään. Majoitus Guesthause Ranua, mukava paikka järven rannalla. Saunan sai itse lämmittää puilla, kävelymatka läheiseen pizzeriaan jossa tietenkin poropizza, kun ensimmäistä kertaa Lapissa olin.Päivä 1 - Kaitajärvi-Tolja 37 km
Tiistaina alkoi melonta Kaitajärveltä. Melonta Simojoella on aika vauhdikasta, koskia on kymmeniä ja ne ovat kaikki laskettavissa melko vähäiselläkin kokemuksella. Ensimmäisenä päivänä vastaan tulikin pelkkiä I-luokan koskia, maasto oli erämaista ja soista. |
| Erämaista maisemaa Simojoen yläjuoksulla |
Päivän melontamatka oli 37 km, kalusto jätettiin Toljaan ja huoltoauto vei meidät takaisin Ranuan Guesthouseen (tietä pitkin 10 km). Matkalla käytiin katsomassa Ranuan eläintarha, jossa suurimpana vetonaulana olevat jääkarhut eivät oikein halunneet esiintyä.
 |
| Pääsin näin lähelle lapinpöllöä. NO OKEI! Ranuan eläintarhassa oli ja verkon läpi kuvattu, mutta pääsin kuitenkin |
Päivä 2 - Tolja-Peurakoski 36 km
 |
| Enimmäkseen sää suosi |
Ensimmäisenä päivänä olin huomannut, että varusteeni olivat hiukan turhan optimistiset Lappiin. Viimeaikaiset melontaretkeni ovat olleet helteisessä Ranskassa ja aurinkoisessa Baltiassa, totuus Suomesta on unohtunut. Aukkopeitteestä pärskyi koskissa vettä sisään ja jokivesi ei ollut kovin lämmintä vaikka päivisin lämpötila lähelle kahtakymppiä kipusikin. Kävin Ranuan ihmeellisestä sekatavarakaupasta ostamassa henskelit, jolla virittelin aukkopeitettä pitävämmäksi.
Aamiaisen ja ostosreissun ajelu takaisin kajakeille. Kohtasimme miesseurueen, joka oli jo pari tuntia melonut ja taukoa pitämässä. He olivat yöpyneet teltoissa, koko yön oli satanut ja lämpötila yöllä nollan tuntumassa. Osa seurueesta näytti siltä, että pitivät meidän taktiikkaamme järkiperäisempänä toimintana. He olivat matkassa intiaanikajakeilla ja muutama oli kaatunut jo edellisenä päivänä ja kosket vain vaikeutuisiat tästä eteenpäin.
Heti ensimmäisessä koskessa (Toljankoski: I+, 440/3,5 m) ohitimmekin nämä kaverit, jotka seisoivat koskessa kanoottiaan tyhjentäen.
Majoitus oli varattu Peurakosken vuokrakämppään, jonka piti olla kätevästi joen varressa. Ja tavallaan olikin, mutta kävi kuitenkin niin, että eksyimme. Meillä oli hyvät laminoidut kartat ja koskikuvaukset, mutta kun koskia oli niin tiheään ja toisaalta karttoja on koskissa vaikea lukea, niin laskimme yhden kosken pitkäksi. Jouduimme siis kiskomaan Peurakosken takaisin ylävirtaan, jotta pääsimme kämpille. Se onnistui akanvirtoja hyödyntäen, tuli pieni loppukiri päivälle.
Päivä 3 - Peurakoski - Saarikoski 46 km
 |
| Mariannen tyylinäyte sileässä vedessä, koskissa kuvaukseen ei ollut mahdollisuutta |
Yläosan koski I-, 80 m lasketaan keskeltä. Alaosan Pikku-Toivakka I, 280 m lähtö keskeltä tai vasenta laitaa matalan veden aikana, keskellä–keskilinjan vasemmalla puolella 60 metriä, isojen kivien välistä, jonka jälkeen keskilinjasta oikealle 100 m ja siirtyminen keskilinjaan. Loppu 120 m keskilinjasta hieman oikealle
Päivän haasteena oli sopivan rantautumispaikan löytyminen paikasta josta pääsisi tielle. Karttaa ja reittikuvausta lukemalla sellaista ei luontevasti löytynyt. Muutamaakin paikkaa kokeiltiin ja lopulta kajakit saatiin melko jyrkkään rinteeseen, josta pieni ryynäys tielle. Saman paikan olivat löytäneet myös hyttyset – vai paarmojako olivat, en enää vuoden jälkeen muista, jotain vitsauksia kuitenkin.
Majoitus oli Simojoen eräkartanossa, joka oli hieno Twin Peaks-henknen "paikka, jonka aika unohti", muistutti toisaalta myös hotellia Hohto-elokuvassa, vaikka olikin joen varrella eikä vuorella. Henkilökuntaa siellä ei ollut, vaan meillä oli paikka kokonaan käytössämme. Seuranamme oli nuorten miesten lohestusseurue, joka kalasti öisin kun joella ei ollut niin ruuhkaista. Harrastus sekin, seistä yöllä joessa nollassa asteessa selvin päin.
Päivä 4 - Saarikoski - Alaniemi 25 km
Kun edellisenä päivänä vedettin vähän pidemmälle kuin oli tarkoitus, niin perjantai jäi aika pyrähdykseksi. Päivään sisältyi myös reissun ensimmäinen II-luokan koski (Kalliokoski (Lantonperä): 1200/8,2 m). Koskenlukutaito oli reissun aikana jonkin verran kehittynyt ja siitäkin selvittiin kuivana. Intiaanikanootilla ei näihin koskiin enää olisi asiaa ja ensimmäisenä päivänä tapaamamme seurue lopettikin matkansa Eräkartanoon.Meidänkin majoituksemme oli jälleen Eräkartanossa, joten kyytipalveluita ei tarvittu. Pienenä miinuksena se, että sauna oli sähkölämmitteinen. Kyllähän sen toisaalta kesti kun mietti, että jotkut kärvistelevät teltassa.
Päivä 5 - Alaniemi - Onkalo (Pohjanlahti) 30 km
Viimeisenä päivänä odottivat reissun pahimmat kosket, jotka hieman mietityttivät edellisenä iltana. Kuolemankoski ei kuulosta kovin hyvältä. Näistä pahin - Hamarinkoski - on luokitukseltaan II+.
Niistäkin selvittiin ja oikeastaan ilman läheltä-piti -tilanteita. Simojoen viimeinen koski on Suukoski ja sen jälkeen oli vielä parin kilometrin merimelonta Onkalon pienvenesatamaan.
 |
| Kaija oli käynyt hakemassa Simon keskustasta tuoreita munkkeja. Huomaa kajakin kannella action-kamera koskikuvausta varten |
Kertakaikkiaan hieno retki, säät olivat siedettävät/hyvät ja Simojoki on erinomainen melontajoki, jos ei pelkää II-luokan koskia. Kiitokset Marianne seurasta ja Kaija palveluista! Minä ajelin yöksi Kokkolaan ja siitä seuraavana päivänä kotiin.
Muutama video:
