Hävettää vieläkin tämä retki sen verran, ettei tekisi mieli edes kirjoittaa. Mutta mistä sitä tietää, ehkä joku tämän kirjoituksen perusteella suhtautuu vesiturvallisuuteen vakavammin ja jonkun perhosefektin seurauksena vaikka pelastaa jonkun onnettomuudelta. Ja ainahan toisten vastoinkäymiset ovat hauskaa luettavaa.Vuoden 2014 kesä oli kaksijakoinen, kesäkuu hyytävä ja sateinen ja heinäkuun alusta viisi viikkoa hellettä. Eräänä helteisenä lomapäivänä lähdin melontaretkelle Vuosaaren pienvenesatamasta Kaunissaareen. Kaunissaaresta olen kirjoittanut tällä blogilla ennenkin, joten ei siitä sen enempää.
Kajakkini laipioiden neopreenikannet ovat kuluneet harsomaisen ohuiksi. Retkille olen merikelpoisuutta parantanut virittämällä luukkujen päälle muovipussin. Tällä kerralla se oli kuitenkin unohtunut. Hellepäivästä huolimatta vasta-aallokkoa oli jonkin verran ja reilun puolen tunnin jälkeen huomasin, että ajoneuvon ohjattavuus alkoi heikentyä ja vauhti hidastua. Hoksasin, että etulaipio täyttyy vedeltä ja tuumin, että eiköhän tästä edessä olevaan saareen päästä kunhan vaan laipion väliseinä...samassa tunsin miten reidet alkoivat kastua. Laipion väliseinä ei pitänyt vettä! Edessä oleva Musta hevonen ei ollut kaukana, mutta matka eteni tuskastuttavan hitaasti, kun etupää kynti veden alla, takalaipiossahan oli vielä ilmaa. Tiedostin myös olevani juuri Vuosaaren satamaan menevällä syväväylällä, mikä hermostutti jonkin verran. Viimein rantauduttuani meloin istuen vedenpinnan alapuolella. Ei siinä varsinaista hätää ollut kun pintavesi oli vähintään 20-asteista - jollei sitä syväväylän liikennettä lasketa.
Musta hevonen on täynnä mökkejä, mutta yksi rantautumiskelpoinen pätkä onneksi löytyi . Levitin kamat kalliolle ja jäin tekemään jatkosuunnitelmia. Kaunissaareen ei enää ollut fiilistä lähteä.
Jollapurjehduskilpailukin oli jossakin ollut.
Eväsmuovipussista sain viriteltyä laipion vedenpitäväksi paluumatkalle. Tosin aaltokin oli takaa, joten ei sitä enää tarvittukaan. Siispä takaisin Vuosaaren satamaan ja korvat luimussa kotiin. Mitä tästä opimme? Tulevat kesät näyttävät.
