28: Oulunkylä

Pyöräilty su 10.7.2011

Oulunkylä on yksi Helsingin suurimpia kaupunginosia, ellei jopa suurin (en ole löytänyt kätevää luetteloa kaupunginosien maapinta-aloista). Oulunkylässä on peräti seitsemän osa-aluetta, joista kaikissa piti tietenkin käydä.

 

 

 

Läntisin osa-alue on Pirkkola, jossa pientaloissa asuu puoli tuhatta ihmistä. Pirkkola on tunnettu urheilupuistostaan, jossa on kaksi jäähallia, uimahalli, jalkapallokenttiä ja hiekkamurskainen juoksurata sekä lasten ulkouimapaikka Plotti, jossa oli hyvä ottaa suihku helteisenä päivänä. Keskuspuiston liikuntapoluille pääsee myös tästä kätevästi. Moni tuntee Pirkkolasta myös Pirjon krouvin, joka on nykyään lopetettu.

 

Pirkkolasta etelään sijaitsee Maunulanpuisto, joka on kokonaan Keskuspuistoa, eikä siellä näin ollen ole asukkaita. Maunulanpuiston luonteva kohde on Maunulan maja, josta saa (ainakin toistaiseksi) makoisat munkit. Maunulan majan munkinpaistohan on yksi näitä kohteita, joissa terve järki ottaa mittaa byrokratiasta. Tilanne on tauolla 0-0.

 

Maunulanpuiston naapurissa on Maunula, jossa kerrostaloissa asustaa 7 000 henkeä. Maunulan maamerkkinä kuuluu olevan kuvan Saunabaari, jossa ei enää ole sen paremmin saunaa kuin baariakaan. Onpahan kuitenkin Viljo Revellin piirtämä, joten kuuluu arkkitehtuuribongareiden Helsinki-kierrokseen. Valtakunnan julkisuuteen Maunula tärähti vuonna 2000 Maunulan muumion ansiosta. Maunulassa kannattaa myös ehkä katsastaa ostari (nimeltään Suursuon ostoskeskus) kun se vielä on pystyssä.

 

Maunulan eteläpuolella nuokkuu Metsälä ja sen puolituhatta omakotiasujaa, joiden rauhaa rikkoo vain Tuusulantien pauhu sekä ilkeät kaupungin herrat, jotka ovat asuttaneet maahanmuuttajia ihan naapuriosa-alueille (ks. Metsälä-ilmiö), . Mitään kovin kiinnostavaa ei Metsälästä löydy. Leipurintieltä löytyy sentään muutamia persoonallisia puutaloja, joista tässä edustaja.

 

Oulunkylän suurin ja väkirikkain osa-alue on Patola. Täällä sijaitsevat kaikki kohteet, joista Oulunkylä tunnetaan: Oulunkylän urheilupuisto, tekojäärata ja Uusipaavalniemen curling-halli, Oulunkylän asema, Oulunkylän ostari, kirjasto ja terveyskeskus ja tee-se-itse-henkilöille tuttu Oulunkylän K-Rauta. Valitsin kohteeksi vähemmän tunnetun Rautavaaranpuiston ja siellä olevan Kulkurin uni –patsaan, johon on ikuistettu kylän suuri poika Tapio Rautavaara. Tuskin koskaan enää tulee mestaria, joka on maailman paras kahdessa eri urheilumuodossa ja lisäksi laulaja- ja näyttelijäsuosikki. Mestarin muistoa kunnioittavat myös paikalliset juopot, jotka päivystävät puistossa pareittain. Vanhojen puutalojen ystävien kannattaa käydä katsomassa myös Patomäentiellä oleva sininen talo, jota on huolella kunnostettu ainakin 10 vuotta.

Patolaa vastapäätä pääradan itäpuolella on Veräjämäki, joka on koti noin 3 000 helsinkiläiselle. Veräjämäen ykköskohde on Pikkukosken uimaranta. Uimakauden ulkopuolellakin 20-metriä korkeä Pirunkallio on hienon näköinen. Se on myös suosittu nuorison kokoontumispaikka ja vie näköjään voimat siinä määrin, että vaikka eväät on jaksettu kantaa ylös, roskia ei jakseta kantaa alas. Veräjänmäellä kannattaa ihailla myös Oulunkylän Seurahuonetta, joka on kätevästi juna-aseman vieressä.

Viimeinen Oulunkylän osa-alueista on Veräjälaakso, joka ei uutena asuinalueena tarjoa kaupunginosaturistille yhtään mitään. Uusia kerrostaloja sekä siirtolapuutarha, jonka otin kuvauskohteeksi. Onhan siirtolapuutarhuus sentään tuhansien helsinkiläisten harrastus, joten ansaitsee tulla tässäkin sarjassa esitellyksi. Kivana yksityiskohtana tuo oma vesitorni.

,

Matkaa tein 27 km ja aikaa meni 3,5 tuntia.